| Kaikkee |
[Sep. 4th, 2008|08:55 pm] |
| [ | mood |
| |  ihan jees | ] |
Voi että mää oon saamaton päivittelijä. Oon aina miettiny ku käyn lukeen muitten postauksia että pitäs iteki ja sitte aina unohan enkä päivitä. No nyt yritän, vaikka nyt tää on taas tämmöstä että en ees muista mitä kaikkea pitäis kertoa!
Ainakin musta tuli sitte loppuviimein kesäkuun 18. päivä filosooffian maisteri ja nyt mun pitäis kai olla jotenki kauhian viisas, valmis ja aikuinen. No ei oo pelkoo, mutta onpahan paperit. Tämän saavutuksen kunniaksi pidin kesäkuun lopussa sitten ihan oikeet valmistujaiset, joissa kävi hurjasti ihmisiä (päivällä sukulaisia ja kavereita kakkukaffeilla ja illalla sitten boolikekkereissä lissää kavereita) ja kaikki meni tosi hyvin ja niin kuin olin ajatellutkin. Olin vaan hirveen onnellinen koko illan kaikista niistä ihmisistä, jotka muistivat. Ja seuraavanakin päivänä olin vielä onnellisuuskrapulassa, kun availin lahjoja ja luin kortteja ja fiilistelin edellistä päivää ja iltaa. Huiput bileet oli, useammin pitäis muistaa pitää iloisia juhlia! Ainakaan muutama mun ystävä ei näiden bileiden jälkeen varmasti unohda esimerkiksi erästä mun tätiä :D erityisen kivaa oli myös se, että paikalla oli sellaisiakin ystäviä, joita näkee vähän liian harvoin nykyään.
Vietin myös melkein 4 vkon kesäloman, mikä oli kivaa. Olin siis lomalla suurimman osan heinäkuusta. Lomalla kävin mm. kiireettömällä Tampereen/Nokian reissulla ja treffailin ihmisiä siellä. Oltiin myös Antin ja yhden kaveripariskunnan kanssa 10 päivän reissulla ulkomailla. Pääasiassa oltiin Prahassa (yhtä ihana kuin edelliselläkin kerralla!) ja piipahdettiin lisäksi yhdet yöt Bratislavassa ja Wienissä vuokra-autolla. Enimmäkseen reissu sujui mainiosti ja Anttikin tykkäsi jopa, vaikka ei mikään matkustelun ystävä olekaan. Toisaalta, oltiin maassa missä ruoka on lähes aina tuhtia liharuokaa ja paikallinen olut on kyseisen herran suosikkijuomia Suomessakin, niin eipä siinä käynyt paljon valittaminen. Ulkomailta palatessa sitten pitikin mennä jo melkeen heti töihin. Kesään on mahtunut kuitenkin myös mökkeilyä, liian vähän festareita (vaan Qstockin perjantai ja Alhonkaturock Kemissä, sekin yksipäiväinen), ystävän häät (joiden vuoksi Qstock oli tänä vuonna osaltani vain yksipäiväinen, lauantai kun meni häissä, jotka kuitenkin olivat sen arvoiset!) ja kaikenmoista. Ainoa mikä harmittaa on tietysti se, ettei missään välissä oikein päässyt kesäfiiliksiin kun on ollut kokoajan niin kökkö kesäsää. Mutta onneks voi tehdä kivoja juttuja säästä huolimatta!
Töistäkin muistivat stipendillä (jota kyllä itse anoin) siitä hyvästä että valmistuin työn ohessa. Se oli oikein mukavaa, sain nimittäin kustannettua stipendirahoilla sikakalliin imurin, kun meidän vanha hajosi. Päätin sitten, että haluan astmaystävällisen imurin, joka on sellainen, johon ei tarvitse vaihdettavia pölypusseja. Sain kyseisen superhyperimurin kyllä alesta, mutta kallis se silti oli. Onpahan ainaki ny hieno imuri sitte ja monen vuoden takuu sille. Tajusin tässä myös tänään, että olen ollut nyt tasan kaksi vuotta tuolla töissä! Huhhuh, miten aika rientää. Iloinen asia siinä on se, että ensi kesänä oon oikeutettu pitempään kesälomaan, koska olen ollut 2 vuotta samassa työssä. Jei! Saanen siis pitää 4 vkoa lomaa ja jemmata 1 vkon syksylle lomailtavaksi.
En oo vielä oikeen tajunnut tuota valmistumistani vieläkään, nään välillä unia, joissa mun pitää esim. tehdä lisää haastatteluja graduun tai jokin kurssi uupuu. Haikealta tuntuu myös, kun ei saa enää uutta tarraa opiskelijakorttiin. Opiskelijastatuksesta on jotenkin vaikea luopua, kun on virallisesti ollut opiskelija niiiin kauan. Tai siis en ole ennen koskaan ollut virallisesti vaan joku työläinen. Tätä se nyt sitten vaan on, siihen on tottuminen. Onpahan kai sitten energiaa ja aikaa harrastuksille kun ei mene hirveesti energiaa siihen "pitäis tehdä" -vatvomiseen, tietoisesti eikä alitajuntaisesti. En mää kyllä tiiä mitä mää sillä ajalla ja energialla teen, mutta ehkä vielä keksin sen.
Syksyllekin on tiedossa kivoja juttuja jo, kuten se, että huomenna lähdetään kavereitten kanssa Rukalle viikonlopuksi juhlistamaan yhden ystävän synttäreitä. Ja että ens viikolla pääsee aromaterapiahierontaan. Ja että toinenkin syysmökkireissu ainakin on suunnitteilla. Ja että marraskuussa pääsen osallistumaan opiskelijakillan 20-vuotisbileisiin, koska olen vanha hallituslainen ja koska nykyhallituslainen ja vuosijuhlatoimikuntalainen oli meillä kesäharjottelussa ja lupasi kutsun. On mukavaa saada oikeen tälläytyä joskus ja toisekseen mää oon niin utelias, että haluan nähdä miten nää juhlat menee, kun itse olin järkkäämässä ne meidän killan ensimmäiset ja tähän asti ainoat vuosijuhlat 5 vuotta sitten.
Mutta. Pittäis vielä pakkailla huomista varten, että ois suunnilleen töistä tullessaan valmis hyppäämään autoon ja lähtemään kohti syksyistä Rukaa. Tämä postaus oli nyt vähän tämmöinen sitäsuntätä-kertova, mutta oonpahan ilimineerannu ainaki olevani hengissä :) |
|
|
| Hyväksytty |
[May. 21st, 2008|09:23 pm] |
| [ | mood |
| |  helpotus | ] |
WebOodi kertoi sen. Kypsyysnäyte, suoritetty hyväksytysti. Pro gradu -tutkielma: hyväksytty. Tiesinhän minä että se todennäköisesti menee läpi mutta ei mikään ole varmaa ennen kuin se on oikeasti johonkin kirjattu. Arvosana ei ole häävi, mutta tuolla aineistolla ja sillä paneutumisella mihin tässä kevään aikana oli mahdollisuus (koska suurin osa työstähän tuli tehtyä nyt keväällä vaikka itse projekti onkin ollut työn alla jo iät ja ajat) tuo tulos oli varsin odotettavissa.
Varsinaista lausuntoa en ole nähnyt vielä, eli en tiedä millä perusteilla tuohon arvosanaan on päädytty, mutta ei se haittaa. Tärkeintä on nyt se, että tiedän että se on nyt onnistunut tämä valmistumisyritys. Huhhuh. Tänään helpotti ja ilostutti kovasti.
Perjantai-edit: Noniin. Nyt oon käyny viemässä sen tutkintoanomuksenkin. Nyt voi ennää jännittää että meneekö byrokratiassa joku pieleen ja publiikissa ei tuukkaan mun nimeä dekaanin suusta. Huih. |
|
|
| Loppu on byrokratiaa |
[May. 9th, 2008|11:51 am] |
... tää oli sit tässä tää yliopisto-opiskelu. Ihan oikeasti. Kävin tekemässä kypsyysnäytteen, joka nyt luultavasti kuitenkin hyväksytään ja hain gradut painosta ja vein ne tiedekuntaan, josta etenevät laitokselle arvostelua varten. Loppu on pelkkää byrokratiaa, enkä voi enää itse tehdä tai vaikuttaa asiaan mitenkään (paitsi tietysti toimittamalla tarvittavat tutkintoanomuspaperit ajoissa jne.) Olo on tyhjä. En mää tajua että tää loppuu nyt. Oli pakko tulla istumaan hetkeksi humanistisen tiedekunnan atk-luokkaan ja naputella tässä vähän aikaa.
Aamulla jännitti aivan hurjasti, en tajua ees miten silleen ja ekat 5 minsaa tenttisalissa varmaan vaan kattelin ympärilleni. En oo ollut tenttitilanteessa ees sitten elokuun 2006 joten piti vähän fiilistellä koko tilannetta. Vastaus kypsäriin nyt meni miten meni, mutta luotan siihen, että se hyväksytään kun kuitenkin melkolailla aiheesta sen konseptillisen sinne rustasin. Sitten menin yo-painoon ja hain ne gradut. Näyttää jumalattomalta jöötiltä tuolleen kansissa, semmonen olo että mitä ihmettä, määkö tuon muka oon tehny. Laatu on mitä on, mutta se on kuitenkin oikeasti tehty ja kansissa. Ihan oikea gradu!
Nyt on vaan outo olo mahassa ja vähän melkeen itkettääkin kun rupesi tuntumaan lopulliselta. Musta kun ei mitään jatko-opiskelijaa tule eikä tää akateemisuus ole minussa niin, että mitään jatkotutkimusta alkaisin oikeasti väsäämään (ainakaan tässä elämänvaiheessa). Sitten varmaan pääsee itku, kun lähtee publiikista kesäkuussa.
Juhlistan tätä nyt sitten nauttimalla illalla parin ystävän seurassa etanoita ja tiramisua sekä lasillisen valkkaria. Niitä lähden tästä nyt hankkimaan ja ehkäpä voisi käydä ostamassa itselleen jotain pientä kivaa vähän kuin palkinnoksi. Musta tulee Maisteri Halonen! |
|
|
| Kevättä kohti |
[Mar. 30th, 2008|11:21 am] |
| [ | mood |
| | rento | ] |
Ihanaa, kun alkaa pikkuhiljaa pilkahtaa ajatus keväästä ja kesästäkin. En pidä talvesta, vaikka tämä talvi onkin ollut leudompi kuin normaalisti, niin en siltikään pidä. Pyöräillen on sentään päässyt kulkemaan koko talven, koska niin kovia pakkasia ei ollut, etteikö olisi voinut ajaa pyörällä ja se on ollut mukavaa.
On miellyttävä olo, kun on sunnuntaiaamu, on nukkunut hyvin eikä ole krapulan häivääkään. Johtuu tietystikin siitä, että eilisen vietin vain kotosalla, kävin saunassa, katsoin leffaa ja napostelin kurkkua ja porkkanaa ja dippiä. Leppoisaa. Perjantaina kyllä oltiin istumassa iltaa kaverilla, kun ei oltu nähty sitä sen 6 viikon Afrikan reissulta kotiutumisen jälkeen. Oli taas myös pieni maailma, kun kaverin sisko ja sen mies olivat siellä myöskin. Siskon mies näytti jotenkin tutulta, mutta niinhän monet, joten en miettinyt enempää. Tyypin sukunimi kuitenkin paljasti, että se on teknohommista tuttu nimi, johon törmäsin jatkuvasti Tampereella asuessani ja silloin mietin, että se varmaan pitää mua jonain stalkkerina kun ihan jatkuvasti tosiaan satuttiin samoihin paikkoihin, vaikkei mitenkään tunnettu. Kuulemma naama oli tuttu (opiskelijakortissa on Tampereen aikainen kuva, siihen oli hyvä verrata). Noh, saatiinpa siitä sitten lisää jutunjuurta kun voitiin jutella musahommia.
Tämä vuoden alkupuolisko on mennyt hurjaa vauhtia. Helmikuu meni gradua pakerrellessa (ja sairastellessa, tottakai, kun töistä olin kerran palkattomalla vapaalla niin mikäs sen parempi aika sairastaa!) ja pääsiäistä edeltänyt talvilomaviikkoni, jolloin myöskin oli tarkoitus tehokirjoittaa gradua, meni sekin sairastellessa. Ärsyttävää. Nyt melko iso osa tuosta gradusta on kirjoitettu sellaisessa olotilassa, jossa päässä humisee flunssa. Noh, onneksi viimeisin palaute oli sellainen, että toivoa valmistumisesta oikeastikin on. Graduun tässä pitäisi nytkin tarttua, jahka saan aamupalan syöpöteltyä. Pitäisi tehdä vielä muutama juttu ennen kuin parin vkon päästä viimeinen palautekerta ennen painoaikaa toukokuun alussa.
Tuntuu todella oudolta se ajatus, että ihan oikeastiko tässä nyt koulu loppuu. Enhän mää nyt kovin aktiivisesti vapaa-ajalla töiden ohessa ole mitään koulutöitä tehnyt ennenkään, mutta nyt tajuaa sen, että kohta ainut velvoite on se työ. Vapaa-aika on ihan oikeasti vapaa-aikaa ja voi tehdä mitä huvittaa ilman että takaraivossa kokoajan velloo velvollisuus gradunteosta. Oon elänyt tämmöistä työn ja koulun välimaastoa niin monta vuotta, etten osaa ajatella miltä tuntuu kun toinen niistä poistuu. Mutta olen ylpeä, että olen saanut itsestäni irti ja että tuo gradu nyt on oikeasti jo tosi hyvällä mallilla. Kesäkuussa olen sitten maisteri. Pidän kyllä JUHLAT.
Kohta jään taas pariksi viikoksi työreissuleskeksi, kun Antti joutuu taas Amerikkaan. Sehän tosiaan oli siellä aiemminkin sen 3 viikkoa tammi-helmikuussa ja nyt taas. Ehtihän se olla reilun kuukauden kotona tässä välissä. Höh. Mutta tuon ehkä pitäisi olla viimeinen reissu tuon projektin osalta, koskapa se vaihtaa töihin toiseen projektiin tuon reissun jälkeen.
Ainiin, ja ihmissuhdestatuksessa on tapahtunut muutos, koskapa tuollainen jalometallirenkula on ilmestynyt vasempaan nimettömääni. Minä, neiti en ikinä mene naimisiin, meni kihloihin. Kaikkea sitä elämässä sattuukin, mutta nyt annan propsit kaikille niille ystävilleni, jotka ovat vuosia hokeneet, että minä tulen menemään naimisiin, vaikken itse sitä tajua tai muka halua. Vissiin se vaatii sitten oikean ihmisen, ajan ja paikan. Vaikkeipa tuo nyt tässä arkielämässä yhtään mitään muuta ja tuntuu että siitä on enemmän muut ihmiset olleet tohkeissaan kuin me. Häitä nyt ei tosiaankaan vielä olla mietitty, ei siis kuulunut kosintaan tämä hääpäivän päättäminen. Sitten joskus isona pidetään mukavat juhlat ystäville ja lähimmälle perheelle. Mitään sukujuhlia tai prinsessapäivää en kaipaa ja kirkkoonhan me ei kumpikaan kuuluta, joten siviilivihkimys on se juttu.
Mutta nyt menen kaivelemaan leipää pakastimesta ja keittämään kahvia, niin jospa päivä lähtisi käyntiin ja saisin gradua hieman edistettyä. |
|
|
| Vuosi paketissa |
[Dec. 22nd, 2007|08:06 pm] |
| [ | mood |
| | tasainen | ] |
Huh. En oo muistanut, ehtinyt, jaksanut päivitellä tänne kuulumisia pitkään aikaan. Kaikki on ihan hyvin. Arki rullaa ohi varsin vikkelästi. Onneksi nyt on joulupyhät, niin saa vähän vapaata. Tosin pitäisi tehdä graduhommia pyhinä, mutta eipähän tarvi töihin mennä.
Joulu vierähtää tuttuun tapaan Tyrnävällä, sinne huomenna. Ollaan suurin osa joulusta ihan kahestaan äitin kanssa, kun Antti lähtee aattona Sieviin omaan kotiinsa, veli ja sen vaimo käy vasta tapanina ja sisko ja sen mies ei nyt oikein Nokian vesiepidemian jälkeen ole voimissaan, niin eipä sitä jaksa tänne asti lähteä semmoisen koettelemuksen jälkeen.
Toivottavasti joulusta tulee rauhaisa. Sitä toivon itseni lisäksi kaikille muille!
Palataan asiaan varmaankin uuden vuoden puolella :) |
|
|
| Sellainen ol Pietari |
[Aug. 20th, 2007|10:25 pm] |
Torstai 16.8.2007
Torstai oli ensimmäinen lomapäivä töistä ja pendolino lähti Oulusta puoli kahdentoista maissa puksuttelemaan kohti Helsinkiä. Antti oli matkaseurana Tampereelle asti, josta se meni sitten Turkuun moikkaan jotain kavereitaan. Itse jatkoin perille asti, oltiin sovittu Maritan kanssa treffit puoli kuudeksi juna-asemalle, että käydään vaihtamassa Forexissa ruplia matkaa varten. Itse junamatka Oulu-Hki-sujui jokseenkin normaaleissa merkeissä, treelle asti hyödynsin Antin kännykkäintternetsiä ja loppumatkan selailin matkaoppaita ja koitin tankata päähäni kyrillisiä aakkosia. Ei ne oikeen uponneet.
Marita myöhästyi sovitusta melkeen tunnin, mutta se sallittakoot, kun sillä on ollut jos jonkinlaista stressiä kämpän vesivahingon, tilapäismajoituksen järjestämisen ja työhaastatteluiden merkeissä. Saatiin ruplat vaihdettua ja minä lähdin etenemään kohti Leppävaaraa, jossa odotti majoitus Helin ja Kaitsun luona – sillä Maritan tilapäismajoitus ei ehkä olisi ollut houkutteleva vaihtoehto, saatika se vesivahinkoinen kämppä, jossa kuivurit pörrää ja hurisee. Ei muuta kuin kamat Lepuskiin ja illaksi vielä katsomaan PMMP:a Tavastialle. Oli niin kuuma että Tavastialla oli kuin saunassa ois ollut. Kaikki vaatteet liimaantu ihoon kiinni ja tajunta meinas lähtä vaikkei ees heilunut pahemmin mukana. Yhdet siiderit juotiin ja sitten vettä. Keikka kyllä oli mainio (kuten aina tytöillä) eikä harmittanut että tuli lähdettyä, vaikka se kostautuikin sitten yöunien lyhyydessä. Nukkumaan päästiin joskus puoli kahden jälkeen ja mulla soi herätyskello puoli kuudelta. Huh.
Niin ja toiset matkalle mukaan otetut kengät osottautuivat tässä vaiheessa jo huonoksi valinnaksi, sillä ne kastuessaan hiersivät päkiät aika tuskaiseen kuntoon. (Tavastialta tullessa satoi melko reippaasti, eikä meillä tietenkään ollut sateenvarjoja siellä mukana…)
Perjantai 17.8.2007
Herätyskello soi Lepuskissa klo 5.30. Olipahan tosi pirteä olo, mutta ei siinä auttanut kuin hypätä suihkuun ja pakata kamat ja lähteä kohti rautatieasemaa, jossa Marita jo reippaana odottelikin. Saatiin Etumatkojen matkaoppaalta passit ja viisumit ja kirje välitettäväksi Pietarin matkaoppaallemme. Tämä Suomesta lähtenyt oli junan kyydissä Kouvolaan saakka, mistä tuli kyytiin viimeiset ryhmämme matkalaiset. Huikean iso ryhmä olikin meitä pe-su-matkailijoita: 7 kappaletta yhteensä. Noh, matka taittui nuokkuen ja jännittäen sekä matkaoppaita selaillen. Piti täyttää myös jännittävä maahantulokortti, jonka rajaviranomaiset sitten leimailisivat. Passia piti kyllä näyttää useaan otteeseen. Matka-aika oli jotain vajaat kuusi tuntia ja kun juna lähti aamulla jo puoli kahdeksan aikaan, niin oltiin aikaisin iltapäivällä perillä. Rajalla tehtiin aikahyppy; aika Pietarissa on tuntia Suomen aikaa edellä. Tuntui myös kuin olisi tehnyt isommankin aikahypyn, oli meinaan niin perusteellinen muutos kun ylitettiin raja. Tuntui kuin olisi hypännyt useamman kymmenen vuotta ajassa taaksepäin, kaikki näytti vanhalta Suomelta. Paitsi että kaikki oli sitten vielä aivan superränsistynyttä. Tämä siis Viipurissa ja siinä ympärillä, mitä nyt junan ikkunasta näki. Maisema oli samanlaista metsää ja muuta, mutta kaikki talot oli jotenkin säälittävän näköisiä. Mietittiinkin Maritan kanssa, että jos Suomessa näkis tollasia taloja, niin olisi varma siitä, ettei siellä ainakaan asu kukaan, mutta toisin oli veli venäläisen mailla. Noh, mielenkiintoista se oli silti seurailla maisemia ikkunasta kun juna puksutti eteenpäin. Rajalla ei siis kohdattu ongelmia, mitä nyt heti tajuttiin se kielimuurin massiivisuus kun ei tajunnut heti rajanylityksen jälkeen enää mistään kylteistä tai muusta mitään.
Lopulta päästiin perille sateiseen Pietariin. Vastassa oli oppaamme Natalia, joka siis puhui suomea, hauskalla korostuksella tosin. Mentiin pikkubussilla meidän hotellille, joka oli ulkoapäin melko kolossaalinen ilmestys, mutta ainakin tunnistettava ja sisältäpäin oikeinkin siisti. Kyseessä oli siis Hotelli Moskva aivan pääkatu Nevski Prospektin päässä, Nevajoen rannalla. Sijainti varsin mainio, vaikkakin noin kolme kilsaa ytimestä. Metrot kulkivat varsin taajaan, joten ei se haitannut ollenkaan. Ikkunasta näkyi Aleksanteri Nevskin katedraali ja hautausmaa, jolla lepää mm. Dostojevski. Ei käyty tsekkaamassa lähempää, sillä hautausmaalle olisi pitänyt maksaa pääsymaksu ja todettiin, että ei me oltais ees tiedetty mikä on kenenkin hauta, kun ei tajuttu sitä kieltä… tuskin ovat kirjoittaneet hautakiviin tai muistolaattoihin eurokirjaimilla mitään.
Hotellihuone sijaitsi kahdeksankerroksisen hotellimme kuudennessa kerroksessa ja hotellin massiivinen koko kyllä näkyi, käytävät oli loputtoman pitkiä. Huone löytyi ja pienen arpomisen jälkeen saatiin ovikin auki ja vielä yhden arpomisen jälkeen valot ja muut päälle, kun tajuttiin pistää ovikortti ovensuussa olevaan lukijaan, jolloin huoneeseen tuli sähköt. Ei heti tommonen tullut ekana mieleen. Lukihan se siinä ovenpielessä, mutta eihän nyt mitään ohjeita ikinä ensimmäiseksi lueta…
Itse huone oli siis kahden hengen sellainen ja oikein siisti ja länsimaisen oloinen. Oltiin tosi tyytyväisiä, sillä molemmat oli vähän varautunut kehnompaan. Siitä sitten heti ekaks hakeen hotellin pikkukaupasta (ylikallis) vettä, sillä hanavesihän ei ollut juomakelpoista. Vedet ostettuamme kipaisimmekin sitten heti kohti keskustaa. Metropolettien ostamisessa kohdattiin ensimmäinen kielimuurin aiheuttama käytännön ongelma. Opas oli kertonut meille, että poletteja voi ostaa kerralla useamman ja me ajateltiin, että 10 polettia ois hyvä määrä ostaa. Noh, me näyttämään sormilla metron kassalle että 10 polettia kiitos. Myyjä ei suostunut ja vihaisesti vain osoitteli kylttiä jossa luki että yksi poletti maksaa 14 ruplaa. Me että joo, ihan ok, mutta mikä ongelma, miksi ei saada 10 polettia. Lopulta päädyttiin ostamaan vain yhdet ja saatiin vihaisia katseita niin kassalta (joka muuten kirjoitettiin kacca, saatiin tuosta väsyneinä monet naurut kun piti suunnata kacalle että sai lippuja…) ja taaksemme muodostuneelta jonolta ihmisiä. Myöhemmin tajuttiin, miksi kassa oli äkäinen: aiemmin metropoletin hinta oli ollut 10 ruplaa, joten ehkä se luuli, että me koitettiin tingata poletteja 10 ruplan hintaan ja siksi kiihtyneenä osoitteli sitä 14 ruplan hintakylttiä. Voi voi. Jälkeenpäin tästä viisastuneina ostettiin esimerkiksi 3 tai 5 polettia kerralla ja annettiin mahdollisimman tasaraha, jottei syntyisi hinta- tai määräväärinkäsityksiä. Metroon meno oli jännää, sillä liukuportaat jatkuivat ja jatkuivat ja jatkuivat. Pietarin metro lienee yksi syvimmälle, ellei syvimmälle rakennetuista metroista maailmassa, jossain noin 60 metrin syvyydessä menee se. Laiturilla kohdattin uusi haaste, kun tajuttiin että pysäkkien nimet on – tietysti – pelkillä kyrillisillä. Muistelin siinä sitten että opas taisi sanoa että keskustaan päin on vasemmalla puolella laituria ja lähdettiin kokeilemaan onneamme. Myöhemmin löydettiin meidän yhdestä matkaopaskirjasta (meillä oli 3 erilaista mukana eikä yksikään ollut turha!) venäjäksi oleva metrokartta, joka pelasti meidät pulasta usein. Aakkosia me ei opittu missään vaiheessa mutta alettiin keksiä oivallisia muistisääntöjä ja luettiin niitä merkkeinä, ei kirjaimina. Metroasemien nimet luokiteltiin ”se jossa on alussa se portti ja toisena o” tai että metroasemalta pääsee ulos kun seuraa kylttiä jonka viimeinen sana näyttää kuin siinä lukisi ”ropoa”. Metro oli meidän paras ystävämme, muuten ois kulkeminen käynyt hankalaksi.
Keskustan viimeisellä metropysäkillä (Nevski Prospekt/Gostinyi Dvor) pois jäätyämme lähdettiin lampsimaan pääkatu Nevski Prospektia etiäpäin. Talot kyllä on tosi hienoja tuolla, tai siis vanhoja. Osa niistä toki melko kehnossa kunnossa, mutta kuulemma koko Pietarin historiallinen keskusta on kokonaisuudessaan Unescon suojelukohde, eikä siellä siis saisi esimerkiksi purkaa taloja. Kuulemma kuitenkin Pietarin pormestari/kaupunginjohtaja ja muu kaupunginjohto on päättänyt purkaa sieltä taloja, joiden tilalle tulee uudisrakennuksia. En tiedä millä mandaatilla ne voivat sellaista tehdä, jos se keskusta kerran on suojeltu, mutta ilmeisesti voivat. Noiden keskustaan tulevien uudisrakennusten neliöhinnat muuten pyörii kuulemma jossain 10 tuhannessa dollarissa neliöltä, laskettiin että ihan kivaa hintaa tulee esimerkiksi sellaselle 20 neliön city-yksiölle… mutta kaikki sinne rakennettavat kämpät menevät silti kuin kuumille kiville. Kaipa uusrikkailla on sitten varaa sielläkin.
Pääkadun varrella näytti olevan vain sikakalliita design-kauppoja (tyyliin Dolce&Gabbana, Gucci ja sitä rataa), sekä länsimaisia pikaruokaketjuja tyyliin KFC, Subway, McDonald’s. Ja tietty muita kalliita ja hienoja rafloja. Kirkkoja on tuolla kyllä hirmu tiheässä, ne kaikki on valtavia ja todella hienoja. Monethan niistä on nykyään museokäytössä, mutta mietittiin että miten hitossa niitä on tarvittu niin paljon aiemmin kun ne vielä oli kirkkokäytössä ja ei edes ollut niin miljoonakaupunki tuo Pietari. Ehkäpä rikkaat ja kuuluisat halusivat hyvitellä kansaa ja Jumalaa kustantamalla järjettömän hienoja kirkkoja vähän joka puolelle, mene ja tiedä.
Käveltiin siinä sitten Nevskin päähän ja napsittiin matkalta parit valokuvat (Kazanin tuomiokirkosta ainakin) ja päädyttiin hetkeksi lepuuttamaan koipia Amiraliteetin edustalla olevaan puistoon. Siinä tsiigailtiin karttoja ja oppaita hetki ja päätettiin lähteä suunnistamaan kohti Vaskiratsastajaa. Käytiin napsiin siitä parit kuvat ja sitten suunnattiin Iisakin kirkolle. Sen rakentaminen kai vei jotain nelisenkymmentä vuotta ja matkaoppaan kertoman mukaan siitä tulee meidän sanonta ”rakentaa kuin Iisakinkirkkoa” eli hidasta on ollut se homma, vaan lopputulos on kyllä mitä hienoin. Leikittiin vähän japanilaishenkistä turistia ja kuvattiin about kaikki hieno mitä tuli vastaan. Kirkkoa tovin pällisteltyämme jatkettiin matkaa ja lähdettiin kävelemään takasinpäin. Ei me ees oikeen aateltu että mikä meillä oli siinä suuntana, talsittiin vaan jotain sivullisempia katuja (pari katua Nevskistä sivuun) ja kateltiin ja ihmeteltiin menoa. Liikenne tuolla on kyllä ihan hullua, liekö siellä mitään liikennesääntöjä ja jos on niin niitä ei kukaan noudata. Välillä luultiin olevamme parkkipaikalla kunnes todettiin olevammekin keskellä tietä. Onneksi ei ollut pahoja vaaratilanteita liikenteen seassa silti.
Lopulta päädyttiin kohtaan jossa pienen epätoivon jo vallitessa (haluttiin nimittäin päästä jo syömään jonnekin, jalat alkoi särkeä ja maha huutaa ravintoa) löydettiin metroasema. Pienellä matkaopaskirjan kanssa sompaamisella ja hotellikortin (jossa oli myös metrokartta) avulla tajuttiin missä metroasemalla oltiin ja mihin meidän pitäis mennä, jos haluttaisiin syömään Sankarimatkailijan Pietarin suosittelemaan edulliseen blinipaikkaan. Me kun haluttiin eka iltana syödä jotain venäläistä. Ihme ja kumma me päädyttiin ihan oikealle metroasemalle, löydettiin ihan oikea katu ja vieläpä löydettiin se ravintolakin mitä etsittiin. Kyseessä oli siis ”Blinimökki”, Kolokolnaja Ulitsalla lähellä Dostojevskajan/Vladimirskajan metroasemaa. Siellä oli englanninkielinen menu ja siksi me sinne suunnittiin. Tarjoilija ei puhunut englantia, mutta se ei haitannut, koska menusta saattoi osoittaa sormella mitä haluaa. Otettiin blinit neljän juuston täytteellä ja juomaksi yhteinen pullo venäläistä skumppaa. Odotettiin sen olevan paljon pahempaa kuin se oli: sehän oli ihan juomakelpoista! Ei muuta kuin ruokaa massuun ja skoolausta skumpalla. Masu kiitti kun sai ruokaa ja mieli sekä jalat alkoivat levätä kun sai asettua hetkeksi melkoisen kävelyretken jälkeen. Otettiin sitten vielä jälkkärit makeina blineinä: tai no Marita otti blinit vaniljakastikkeella ja minä jonkun perinteisen venäläisen jälkkärin sukaalla, mun oli myös lettujen tapaisia mutta se taikinan rakenne oli vähän erilainen. Hyviä oli molemmat ja kumottuamme skumpan loppuun suunnittiinkin takaisin hotellille. Käytiin myös etsimässä hotellin läheisyydestä oikeata lähikauppaa, josta matkaopas Natalia oli maininnut, mutta se oli jo kiinni. Käytiin sitten vain viinakaupan tapaisessa kioskissa ja Marita osti sieltä itselleen tuliaspullon Diplomat-votkaa ja minä pari drinksusekoituspulloa (0.3 litraisia, Flash-nimisiä, toinen oli jotain pinacoladan tapaista ja toinen jotain limehässäkkää). Nautittiin niitä ja lähikiskalta ostamiamme Estrella sour cream&onion –sipsejä (venäläisillä teksteillä, totta kai!) istuen hotellihuoneen ikkunalaudalla ja katseltiin Pietarin iltaa. Ei meinaan jaksanut sen kummempaa enää, kun oli niin väsynyt ja aamulla oli taas aikainen herätys. Paineltiin nukkumaan lopulta kai suihkuttelun ja muun jälkeen ehkäpä siinä puolenyön maissa.
Lauantai 18.8.2007
Herätyskello pirraili siinä puoli kahdeksalta, kun piti ehtiä käydä aamupalalla ja valmistautua päivään niin, että oltaisiin ala-aulassa lähtövalmiina kello 09.00. Oltiin siis ostettu matkatoimistolta etukäteen sellanen reilun parin tunnin nähtävyysbussiajelu, kun aateltiin, että ei ehdittäis ikinä näkemään niin paljon kävellen yhdessä viikonlopussa ja toisekseen joku kertois meille juttujakin niistä kohteista mitä nähdään. Aamupalakin oli kyllä elämys, sillä tuolla ei todellakaan säästellä rasvassa! Aamupalaleipä meinasi alkaa tökkimään kun oli pakko laittaa voita ja puolen sentin paksuisia juustosiivuja juustoa, joka oli varmasti tuplasti rasvasempaa kuin täällä rasvaisimmat kermajuustot ikinä. Yhhyh. Ja sitten toki vielä esimerkiksi omelettia ja pekonia tai nakkeja tai muuta vastaavaa. Noh, jotain oli pakko syödä joten keräiltiin siitä sapuskat jotta jaksettaisiin aloittaa reippaiden turistien päivä numero kaksi. Aamulla hissit oli niin täynnä, että meinattiin myöhästyä retkeltä kun ei päästy hissiin. Onneksi ei kuitenkaan pahasti myöhästytty ja päästiin matkaan. Natalia oli meidän oppaana jälleen ja kierreltiin sellaisella pikkubussilla ympäri Pietaria. Informaatiota tuli tulvimalla joten osa siitä meni varmastikin vähän ohi. Oli kuitenkin hyvä valinta tuo autokierros. Pysähdyttiin toki matkalla muutaman kerran jaloittelemaan ja ottamaan kuvia lähempää kuin auton ikkunan läpi (tai no, Marita kuvasi kun se istui ikkunan puolella ja minä vaan keskityin katteleen ikkunasta ja kuuntelemaan Nataliaa). Mukana oli myös sellaisia, jotka oli saapuneet jo torstaina Pietariin saman matkanjärjestäjän reissulle. Auton kuljettaja oli hassu vanhempi setä, joka auttoi kädestä pitäen minut ja Maritan aina ulos autosta ja takaisin autoon. Ihmeteltiin siinä hetki, että miksi se meitä vaan auttaa eikä niitä muita naisia jotka oli mukana, kunnes tajuttiin että muut on pariskuntia ja me tyttöparina, joten se koki velvollisuudekseen auttaa meitä, kun meillä ei ollut omia miehiä sitä hommaa hoitamassa. Tuntui muutenkin olevan melko vahvana tuolla sellainen miesten ja naisten välinen tietty toimintamalli. Mies avaa oven, kantaa laukut, avustaa naista ja nainen keskittyy olemaan todella naisellinen mutta samalla myös vähän alisteinen miehelle. Se oli joissakin tilanteissa jopa räikeää, mutta ehkä siihen tottuisi jos asuisi sellaisessa kulttuurissa. Mieluummin elän kuitenkin itse maassa, jossa naisen ei tarvitse olla avuton.
Nähtävyyskierroksella kuultiin paljon Pietarin historiasta ja nähtiin paljon nähtävyyksiä, kuten Vaskiratsastaja, Iisakin kirkko, Kirkko veren päällä/Verikirkko, vanha ja uusi Smolna, erilaisia palatseja, Mannerheimin asuintaloja ajalta kun hän eli Pietarissa, Insinöörilinna, Kesäpuisto, Vasilin saarta, museoalus Aurora, Pietarin yliopiston rakennuksia, Petrogradin kaupunginosaa, käytiin matkamuistomyymälässä, jossa tarjottiin meille ilmaiset vodkasnapsit ja vaikka mitä muuta. Kierros päättyi sitten Palatsiaukiolle, josta osa porukasta jatkoi opastetulle kierrokselle Eremitaasiin. Me ei oltu ostettu sitä kierrosta, koska me oltiin kuultu, että sinne pääsee ilmaiseksi opiskelijat. Niin pääsikin ja me tehtiin todella pikainen omatoimikierros siellä. Kun ei mitään suunnattomia taiteen ystäviä olla, niin ihasteltiin melkein enemmän niitä Talvipalatsin eri huoneita ja niiden hienoutta kuin itse tauluja tai veistoksia. Mutta hieno paikka se on ja taiteen ystävälle varmasti melkoinen aarreaitta. Meillä vaan ei ollut oikein aikaa kuluttaa siellä koko päivää ja ilma oli niin lämmin, että siellä sisällä oli todella tukalaa, etenkin kun koko paikka tietysti pullisteli turisteista. Eremitaasin kohteliaisuuskäynnin jälkeen me suunnattiin tsekkaamaan vähän kaupungin ostosmahdollisuuksia. Löydettiin keskustan hieno tavaratalo Gostinyi Dvor ja kierreltiin siellä. Ostettiin lähinnä parit matkamuistomyymälän pikkutuotteet ja sitten asioitiin liikkeessä, josta ostettiin suklaata ja minä stolia sekä molemmat me ostettiin edellisenä iltana ravintolassa testaamaamme skumppaa tuliaispullot. Minä erehdyin kuumissani ja janoissani ostamaan myös limsaa, joka oli hirveää esanssilitkua. Hyh.
Ostarin jälkeen käytiin uteliaisuudesta katsomassa yhtä kauppahallia, jossa kyllä oli melko kattava valikoima kaikkea ruokaan liittyvää sekä esimerkiksi myyntipiste, josta sai tupakkaa ja kissanruokaa. Jännittävä myyntivalikoima niillä. Sitten yritettiin löytää jälleen yksi Sankarimatkailijan suosittelema ravintola, mutta vaikka löydettiin oikea katu ja talonnumero, niin ravintolaa me ei löydetty. Ilmeisesti paikka oli joko lopettanut tai siirtynyt muualle, mutta siellä se ei ainakaan ollut. Meillä oli siinä vaiheessa jo armoton nälkä joten ruokaa oli saatava. Yritettiin eka sellaista kahvilaa, jonka ovessa luki Welcome, joten ajattelimme typerästi, että ehkä siellä joku osaa jotain vieraita kieliä. Englantia eivät puhuneet ja ruokalista oli vain venäjäksi mutta tarjoilijatyttö yritti puhua vähän saksaa ja Marita takaisin sille yläastesaksallaan juttelemaan. Olisi me sieltä varmaan sapuskaa tällä kielitaidolla saatu, mutta mulle iski paniikki enkä halunnut minuutissa päättää haluanko salaattia, lihaa, kalaa vai mitä. Siitä sitten kadulle takaisin pähkäilemään että mikä neuvoksi. Päätettiin lampsia kyseistä katua eteenpäin ja katsoa mitä tulee vastaan. Eka löytyi joku sushipaikka, jonne ajateltiin mennä, mutta sitten se vaikuttikin olevan kiinni, vaikka kyltin aukioloaikojen mukaan sen olisi pitänyt olla auki. Ketään siellä ei ollut sisällä ja ovet oli kiinni, niin jätettiin sikseen ja käveltiin lisää. Marita sitten bongasi ravintolan, jossa luki ei-kyrillisillä että European Cuisine (Jefimova Ulitsalla). Sinne siis koettamaan onnea. Hihkuttiin ilosta jo kun nähtiin toisen pöydän ruokalistasta, että siinä on ainakin jotain kuvia, eli voidaan tilata ainakin sormella osoittamalla kuvaa jos ei muuten sitä sapuskaa saada. Onnellisuus lisääntyi kun saatiin omat ruokalistat ja niissä oli myös annoksien sisällöt englanniksi. Helpotus. Meinas tulla jo pahanlaatuinen verensokerikiukku siinä välissä. Saatiin sitten molemmat sapuskaa, minä kanaa jollakin soossilla, jossa oli ainakin sieniä ja tomaattia sekä ranskalaiset lisukkeena ja Marita lohta ja ranskalaisia sekä jotain majoneesintapaista. Lisäksi mulle jopa tarjoiltiin kylmää valkkaria, ah. Marita sai pepsiä hassusta lasista. Ruokailtuamme olimme taas tyytyväisiä ja lähdettiin hotellille tekemään pieni välirauhoittuminen. Käytiin myös lähikaupassa, joka tällä kertaa oli auki. Oli vaikeaa asioida kaupassa, kun kaikki oli joko kaapissa tai vitriinissä, jokaiselle kaupan osiolle oli oma myyjä ja kaikkea piti erikseen pyytää, mitään ei päässyt itse omatoimisesti ottamaan. Se tuntui hankalalta tähän Suomen itsepalveluperiaatteeseen tottuneelle eikä se kaupan myyjäkään niin hilpeältä vaikuttanut kun sai ravata perässä availemassa vesipullokaappia, ojentamassa olutpullokaapista yhtä venäläistä olutta (toin tuliaisiksi Antille, kun en itse juo), antamassa tupakkatiskistä askia venäläistä tupakkaa (tämäkin Antille) ja lisäksi vielä kassan takaa hyllyltä pari-kolme tölkillistä jotain hassuja juomasekoituksia (tuliaisia itselle), ostin Funky Juzia, jota Hetu oli suositellut oman Pietarin matkan päiväkirjasssaan, sekä melonin makuiseksi itseään väittävää Casanovaa ja myös yhden tölkin marjadrinksua, jonka venäjänkielinen nimi muistutti erehdyttävästi sanaa mopopeppu. Naurettiin sille monta kertaa metrossa.
Lähikaupan jälkeen siis suuntana hotellihuone ja pieni lepohetki. Siistiydyttiin iltaa varten, vaihdettiin kamppeita ja semmoista. Sitten mentiin yksille viinilasillisille meidän hotellin kahdeksannen kerroksen panoraamabaariin ja yksi täti torstaina saapuneesta turistiryhmästä tuli juttelemaan meille, kun se oli sillä samalla nähtävyyskierroksella aamulla. Kertoi olevansa historian- ja yhteiskuntaopin opettaja ja vuorotteluvapaalla. Hehkutti kuinka hienoa on historian opettajan päästä käymään Pietarissa, mutta samaan aikaan kertoi, että he olivat asioineet lähinnä Nevskillä (eli kalliissa butiikeissa ja ravintoloissa, joissa kuulemma puhuttiin aika hyvää englantia. Meillä oli siis ihan eri näkemys siitä, pärjääkö Pietarissa englannilla...). Täti oli ihan kiva, joskin melkoisessa tuiskeessa.
Hotellin baarilta suunnattiin metrolla keskustaan ja lähdettiin kävellen etsimään taas kerran Sankarimatkailijan suosittelemaa ravintolaa ja sellaista, jossa olisi englanniksi menu. Paikan löytymisen piti olla helppo nakki: sijaitsihan se katu, jolla ravintolan piti olla, lähellä Iisakin kirkkoa ja Kaartinmaneesin sekä Vaskiratsastajan välimaastossa. Matkalla tuli ensimmäinen ylläri, kun alkoi yhtäkkiä satamaan kaatamalla ja meillä oli mukana vain yksi sateenvarjo. Kengät kastuivat litimäriksi ja housutkin pitkälle. Sade lakkasi kävelymatkan varrella ja saatiin kuva nätistä sateenkaaresta. Oikealle paikalle päästyämme huomattiin kuitenkin, että sitä katua vain ei yksinkertaisesti ole siinä, missä sen pitäisi olla. Hetken ihmeteltyämme että minne voi kokonainen katu kadota, tajuttiin että kahden helvetin ison rakennuksen välille on vedetty verkkoa kun siinä tehtiin rakennustöitä. Mietittiin että voisikohan katu olla vain suljettu sieltä päästä ja avoinna toisesta, sillä verkko tukki juuri sen alueen, josta kadun olisi pitänyt mennä. Päätettiin olla uhkarohkeita ja lähteä kiertämään melko massiivinen kortteli vaikka olikin jo hämärää eikä liikennettä siellä juurikaan. Löydettiin sitten kuitenkin se katu, se oli tosiaan suljettu vain toisesta päästä, mutta Maritan valtasi epäilys että liekö siellä pimeähköllä umpikujalla mitään aukiolevaa ravintolaa enää on. Minä kuitenkin bongasin vihreän valon siellä jossain ja päättelin, että kun ravintola on nimeltään Krokodil niin sehän sopis värinä siihen ja päätettiin kuitenkin käydä tarkistamassa vihreän valon lähde. Paikka siis löytyi ja sisältä se osottautui aivan huipuksi paikaksi. Tunnelmallinen ravintola, jossa soitettiin ambienthenkistä venäläistä musaa mukavasti taustalla, eikä siinä häirinnyt venäjä ollenkaan, toisinkuin joissakin paikoissa joissa soitettiin liian isolla venäläistä iskelmää tai muuta. Tarjoilijat täällä osasivat myös kohtalaisen hyvin englantia ja olivat myös asenteeltaan poikkeavia, kun muualla sai vihat suunnilleen niskaansa kun yritti englanniksi kommunikoida, niin nämä tytöt pahoittelivat kovasti jos ei heti löytynyt oikeaa sanaa, vaikka me oltiin ihan mielissään kun joku ymmärsi meitä ja me niitä. Tilattiin taas pullo skumppaa puoliksi ja kanaa kokin tapaan. Ruoka oli erikoista (ikään kuin lehtitaikinasta tehty patonginpätkä jonka välissä kanapaloja ja kastiketta), mutta HYVÄÄ. Lisäksi sidedishinä tilaamamme lohkoperunat olivat mielettömän hyviä, eikä se skumppakaan pahaa ollut... meitä harmitti ainoastaan se, että paikka oli auki vain puolilleöin ja kun me löydettiin paikalle vasta vähän kymmenen jälkeen, niin me ei ehditty sitten nauttia talon antimista enempää kuin ruoan ja sen skumpan muodossa. Täältä kun olisi saanut huokeaan hintaan myös drinksuja ja sitä hyvää, englanninkielistä palvelua. Palvelu oli loistavaa myös siinä, että toinen tytöistä soitti meille taksin, kun me ei oltu varmoja olisiko enää mennyt metroja, eikä huvittanut muutenkaan lähteä turvonneilla ja sadekuuron litimäriksi kastelemilla jaloilla talsimaankaan. Lisäksi jos metrot olisivat jo menneet, olisi vaihtoehtoina ollut ottaa taksi lennosta (aika riskiä kun ei osaa YHTÄÄN venäjää ja taksikuskien rahastuksesta oli varoiteltu) tai kävellä useita kilometrejä hotellille yössä. Päätettiin siis ottaa suosiolla taksi ja tyttö soitti sen meille, vaikka joutui roikkumaan työaikansa viime minuutit taksijonossa ja välillä puhelinkin pimeni. Taksi kuitenkin saatiin ja se tuli nopeasti hakemaan meidät ravintolan edestä. Taksikuski ei puhunut englantia, mutta oli reilu ja näytti heti taksamittaria, jonka pisti päälle vasta kun lähdettiin siitä kohti meidän hotellia (tyttö oli myös sanonut meidän majapaikan, jotta me varmasti päästään oikeaan osoitteeseen). Matka maksoi ihan kohtuullisen hinnan ja me kytättiinkin sitä mittaria koko matka, ettei se yhtäkkiä pompsahda. Ei pompsahtanut ja päästiin turvallisesti kotiin. Siitä sitten iltapesun kautta unille, vaikka olis vielä ollut drinksuja jääkaapissa, mutta ne jäi sitten kotiintuomisiksi kun ei vaan jaksettu enää korkata sen puolen skumppapullon ja piiiitkän päivän jälkeen yhtään.
Sunnuntai 19.8.2007
Herätys ennen kahdeksaa, joskin itse heräsin aiemmin ja vilkaisin puhelinta, jossa oli tieto siitä, että Antti oli joutunut kotosuomessa tiputukseen, koska äärimmäisen raju vatsatauti oli vienyt sen voimat ihan täysin. Huolestutti, joten ei enää sitten nukuttanut mutta makoilin ja odottelin herätyskellon, etten turhaan herätä Maritaa liian aikaisin. Siinä sitten suihkut ja muuta ja aamupalalle. Kyyti juna-asemalle lähtisi hotellista klo 15 ja huoneet piti luovuttaa viimeistään klo 12, joten me aateltiin käyttää aikaa hyväksi ja lähtä vielä katteleen kaupungille. Käytiin etsimässä sellainen tavanomaisempi ostospaikka, joka muistutti lähinnä basaaria. Kierreltiin siellä paikallisten seassa ja ihmeteltiin taas kerran että miten voi olla niin paljon kenkiä jokapaikassa myynnissä. Ennen kuin löydettiin kyseinen kauppapaikka, koitettiin etsiä kenkäkauppojen seitsemättä taivasta, mutta koska meillä ei ollut sen tarkkaa osoitetta, niin ei löydetty. Kävästiin myös vilkaisemassa yhtä pienempää trendiostaria, mutta siellä oli vaan ulkomaista designia enimmälti ja muutenkin me vaan lähinnä haahuiltiin. Tuo basaaripaikka oli siis nimeltään Apraksin Dvor ja sijaitsi Sadovaja Ulitsalla (lähin metro Sennaja plotstsad). Siellä oli paljon kivoja juttuja, mutta koska sovitusmahdollisuudet oli olemattomat, meidän kielitaito olematon ja kokoluokitus vähän eri luokkaa kuin Suomessa, niin multa jäi sieltä ostamatta kamppeet. Marita osti hirmu söpön pinkin käsilaukun sekä kivan paidan. Sellaisen, jota venäläiset pitäisivät mekkona, mutta meikäläinen ei. Itse olin kiinnostunut yhdestä mekosta, mutta paikan yksi myyjä osasi sen verran englantia, että tokaisi mulle vaan notta NO BIG SET. Että kiitti vaan ja heippa. Yksi hame kiinnosti myös, mutta hameen kokolappu väitti sen olevan kokoa 44, mutta ulkoapäin se näytti lähinnä koolta 36. Jätin suosiolla siis arpomisen ja ostamatta kokonaan. Tuon Apraksin Dvorin jälkeen lähdettiin vielä käymään uudelleen siellä hienommalla ostarilla, jolla oltiin jo edellisenä päivänä käyty. Sieltä ostin yhdestä vaatekaupasta sitten hassun hameen, josta tulee jotenkin mieleen sirkus kun siinä on useita värejä, sekä mustavalkopallollisen kesämekon, joka taas Antin mielestä olisi äitiysmekko, siis sitä mallia, jossa leikkaus on rintojen alapuolella ja sitten hulmuilee alaosa. Mulla oli sen verran ruplia jäljellä, että päätin tuhlailla vähän noihin vaatteisiin.
Alunperin aateltiin sunnuntaina käydä syömässä yhdessä meksikolaisessa, mutta ei me sitten jaksettu lähteä etsimään sitä, kun oli vähän hatara tieto sen tarkasta sijainnista. Päädyttiin sitten menemään uudelleen perjantaiseen ruokapaikkaamme Blinimökkiin, koska sinne osattaisiin eksymättä ja aikakin alkoi jo vähän käydä vähiin. Sinne siis ja aluksi arvottiin ulkona onko paikka edes auki, kun ovi ei ollut avoinna, niin kuin yleensä. Oli paikka auki kuitenkin ja saatiin ruokaa. Tilattiin kahdet eri blinit per nenä ja tarjoilija meinas, että me ei jakseta syödä. Ei me jaksettukaan, kun ne toiset olikin tosi isoja verrattuna juustobliniin. Ja viereisessä pöydässä oli pari suomalaista, jotka sitten olivatkin sitä torstaina tullutta porukkaa ja siis samassa kuljetuksessa meidän kanssa hotellilta rautatieasemalle myöhemmin. Kertoivat bonganneensa paikan myös matkaoppaasta, tosin eristä kuin me. Blinimökki siis lienee tullut tutuksi useammallekin suomalaisturistille Pietarissa. Mikäs siinä, kiva paikka, edukas ruoka, englanniksi menu ja aika helppo löytää. Pyydettiin vähän töykeästi lasku samantien kun saatiin toiset blinimme pöytään, jotta ehditään varmasti ajoissa takaisin hotellille. Ja ehdittiinhän me. Minä vielä kirmasin turistikrääsäkaupassa ostamassa parit magneettituliaiset ja sitten ei muuta kuin menoksi kohti junaa taas. Junamatka taittui taas torkkuen ja höpötellen matkasta sekä tuskaillen jalkojen turvonneisuutta ja kipua, sen verran paljon tuli tallusteltua viikonlopun aikana.
Lopulta oltiin onnellisesti perillä Helsingissä ja minä suuntasin Leppävaaraan taas ja Marita väliaikaismajoitukseensa. Oli sikäli onnistunut reissu, että Marita unohti stressata asioitaan ja minusta tuntui että olisi ollut tosi kauan pois kotoa, vaikka olikin vain vähän erilaisempi ja pidempi viikonloppureissu kyseessä. Kaikki oli tuolla niin erilaista, että se nollasi hyvin ajatukset kotimaasta. Silti oli ihanaa kun tajusi mitä ihmiset ympärillä puhuvat ja mitä kylteissä lukee. Me pistettiin vielä matkalla hyvä kiertämään kun autettiin ensin ravintolavaunussa kielimuurin kanssa painiskelevaa turistia (kerrottiin ettei lähdevesi ole hapotettua) ja toisille turisteille kerrottiin missä sijaitsee Finlandia-talo.
Maanantai 20.8.2007
Heräilin kahdeksan aikaan Leppävaarasta Heliltä ja Kaitsulta ja sulloin tavarat laukkuun aamutoimien jälkeen. Suuntasin hieman tukkoisen olemukseni (kissojen keskellä nukkuminen nyt vähän tuottaa sellaista olotilaa) Pasilan asemalle, jossa treffasin Salosta raahautuneen todella kipeän Antin. Jatkettiin matkaa junalla sitten takaisin kotiin ja täälläpä sitä taas ollaan. Olo on jokseenkin nuutunut ja väsynyt, mutta oma vointi ei enää ole ensisijaista, kunhan tuo toinen saadaan kuntoon. Junamatka oli kylläkin vähän tuskainen, sillä pendolino oli niin täynnä, että neljän pc-paikoilla kaikilla istui joku ja jalat siis puutuivat ja kipeytyivät helposti kun ei voinut oikeen asentoa vaihdella. Lopulta oli onneksi juna Oulussa ja asemalta piti vielä hurauttaa taksilla kotiin (olisin voinut kävellä, mutta katsoin parhaaksi raahata tuon miehen taksiin, ettei se tuuperru matkalle, sen verran huteralta sen olotila näytti).
Eli reissu oli kiva, mutta ah, että on kivvaa olla kotona. |
|
|
| Nilkkavammainen, osa 2 |
[Jul. 3rd, 2007|01:17 pm] |
| [ | mood |
| |  ärsy | ] |
| [ | music |
| | pyykkikoneen hurina & papukaijan konsertti | ] |
Hohhoijjakkaa. Ei ota jalka sitten parantuakseen. Jokseenkin ärsyttävää. Onhan tuosta tuo turvotus laskenut paljonkin viime viikosta, mutta kun ei se kunnossa ole vieläkään ja kipua tuntuu edelleen. Heti kun sitä rasittaa, niin turvotusta pompsahtaa lisää. Ja kipua kans.
Tänään oli edellisen sairasloman viimeinen päivä ja kontrolliaika lääkärille. Noh, röntgenissä ei ollut mitään ja kihtikokeesta ilmeni sen verran, että senkka on lievästi koholla. Reumatestit eivät olleetkaan valmistuneet, vaikka olisi pitänyt, joten ne saa vasta myöhemmin puhelimitse ne tulokset.
Lääkäri siinä sitten taas vetkutti tuota jalkaa ja totesi että oikea nilkka on löysempi kuin vasen (no varmasti onkin, siitä on joitakin kertoja venähtäneet nivelsiteet aikanaan) ja siitä johtuen se olisi saattanut venähtääkin ns. huomaamatta. Mutta ei kuitenkaan tällä kertaa, koska senkka oli koholla ja se kertoi viestiä siitä, että tämän ihmevamman taustalla on kuitenkin jotakin muuta. Mutta siis vieläkään ei hajua siitä, että mitä.
Lääkäri oli myöskin sitä mieltä, ettei koipea sovi vieläkään lähteä rasittamaan työpaikalle ja määräsi loppuviikon sairasloman lisäksi kuurillisen burana 600:sta. Kauhean huono omatunto olla poissa töistä näin kauan ja äärettömän tylsää olla kotona, kun ei kuitenkaan saa tehdä täällä käytännössä juuri mitään. Seurana sentään on tuo lintu, joka tuli hoitoon pariksi viikoksi. Onhan tuo vekkuli elukka vaikka vieraskoreus ei kyllä kovin kauaa kestänytkään, yritti heti lähteä jyrsimään lattialistoja ja Antin kaikenmaailman tietokonevärkit oli kans hirveen kiinnostavia ja monitoriaki oli mukava yrittää vähän nokalla maistella.
Summa summarum: kotona möllötetään vielä tämä viikko loppuun. Toivon todella, että nilkka nyt muutamassa päivässä ottaisi ratkaisevan askeleen parempaan ja ei tarvitsisi esim. istua myös koko viikonloppua vain kotona. Ulkoilukin jää parvekkeella istumisen tasolle ja tuntuu kuin olisi kotinsa vanki. En myöskään haluaisi joutua ottamaan kortisonipiikkiä, jota tuohon sitten seuraavaksi tarjoillaan, mikäli se ei nyt näillä toimenpiteillä mene ohi vieläkään. Hyi, en halua piikkiä.
Näin meillä siis tällä kertaa. Nyt on kyllä pakko rasittaa jalkaa sen verran, että saa laitettua ruokaa, alkaa meinaan olla järjetön nälkä. |
|
|
| Nilkkavammainen |
[Jun. 29th, 2007|11:59 am] |
| [ | mood |
| |  kummastus | ] |
| [ | music |
| | Sheryl Crow - The First Cut Is the Deepest | ] |
Mulle kehkeytyi mysteerinen nilkkavamma. Juhannuksen jälkeen (ja ei, en ole könynnyt siellä kännispäissään tai muutenkaan telonut jalkaani mitenkään!) oli vähän arka akillesjänne ja sitten se yhtäkkiä turpos. Nilkka oli ihan turpea ja välillä koko jalkapöytä siinä mukana. Kävin sitten tietysti lääkärissä kun ei ollut mitään loogista selitystä sille, miksi se nilkka sillätavalla turposi ja kun se oli niin kipeä että piti syödä särkylääkettä.
Tiistaina lääkäri vaan käski pistää kylmägeeliä, syödä särkylääkettä ja välttää rasitusta, mutta ei määrännyt sairauslomaa, joten piti kuitenkin käydä töissä ja sehän tarkoittaa sitä, että aika vaikea on rasitusta välttää.
Nilkka ei todellakaan parantunut muutamassa päivässä, niinkuin lääkäri veikkasi vaan pysyi turvoksissa ja nyt kun turvotus hieman laski, kipu lisääntyi, kun nilkka pääsi liikkumaan enemmän. Ei sitten muuta kuin tänään uudestaan (eri) lääkärille. Sekään ei keksinyt selitystä vammalle, mutta määräsi sairaslomaa, koska yllätys yllätys, tätä ei saisi rasittaa ja töissä käydessä sitä ei voi oikein välttää. Sairaslomalla siis tiistaihin saakka. Lisäksi tämä lääkäri määräsi verikokeet, jotta voidaan sulkea pois esimerkiksi kihti ja reuma. Tuntuu jokseenkin vanhalta, jos tuollaisia edes epäillään, kun jotenkin sitä on aina ajatellut että tuollaiset on "vanhojen sairauksia". Noh, epätodennäköisiähän ne nyt ovatkin, mutta tutkitaan kuitenkin. Pitää käydä vielä maanantaina antamassa reumatestiä varten verta, kun en ollut ollut nyt syömättä ja sitä varten pitää olla. Lisäksi nappasivat jalasta röntgenkuvat. Tiistaina sitten kontrolliaika (taas eri) lääkärille ja siitä sitten toivottavasti keskiviikkona jo pääsen töihin.
Jännittävää kyllä, että jalka vaan tuollatavalla turpoaa ilman mitään näkyvää syytä. Kerrassaan erikoista, mutta kun minä olen kyseessä niin vissiin mitä vaan voi sattua. Huomenna aion kuitenkin hyvällä omalla tunnolla (ja mahdollisimman vähän jalkaa rasittaen) hieman juhlistaa syntymäpäiviäni (jotka ovat sunnuntaina oikeasti). Muuten tämä olisi ihan epäreilua koko homma.
Mitenhän sitä vaan saa ajan kulumaan jalka ojossa sohvalla?! Pitäis varmaan kysyä vinkkejä siskolta ja sen mieheltä, noilta jalkavammojen ja niistä toipumisen spesialisteilta. |
|
|
| Juhannus |
[Jun. 24th, 2007|10:07 pm] |
| [ | mood |
| |  väsy | ] |
Sinne meni taas keskikesänjuhla. Ja päivä alkaa lyhenemään. Tuijoteltiin torstaiyönä auringonlaskua, jota ei siis kunnolla tullut, kun pohjoisessa oltiin. On se kummallista vaan, kun ei aurinko laske lainkaan.
Torstaina siis Antti ja Iekku haki mut töistä ja mentiin marketeille kauppaan. Oli suurperhe-olo kun lastattiin ostoskärryt kukkuralleen ruokaa ja muita tarvikkeita ja tietysti juomista kanssa. Sieltä sitten meille hakemaan loput tavarat ja ajeleen kohti Rukaa. Oltiin joskus kymmenen aikaan illalla sitten perillä, ei ollut vaikeuksia löytää perille, vaikka mun usko taukopaikkatietouteen vähän meinas horjua kun koitin vakuutella muille kahdelle että matkalla on Ooka-Stoppi, jossa me ollaan yleensä aina Rukalle mennessä pysähdytty. Se on jotenkin sympaattisempi kuin joku täysin ketjutettu ja persoonaton huoltsikka. Mutta löytyhän se Ooka-Stoppi sitten kuitenkin ja päästiin katsomaan kilejä ja käymään veskissä.
Oli oikein leppoisa juhannus kyllä. Oltiin siis vuokramökillä Rukalla, mökki olikin itseasia yksi huoneisto sellaisessa 3 mökin "rivitalossa", mutta oikein hieno oli ja maisemat hyvät. Viereisessä vastaavassa talorykelmässä majaili varmaan suunnilleen juuri täysi-ikäistyneitä tyyppejä, jotka oli semmoisia perusamisjampan stereotyyppejä; painivat pusikossa kännissä huudelleen kutsuvia "HOMOOO!"-huutoja toisilleen, joivat kaljaa lippikset päässä istuen autoissa (mitä sitä siellä hyvässä mökissä oiskaan tehnyt, kun on kuitenkin autot!) ja yks aamu yksi niistä tanssi auton katolla kalsarisillaan juoden kaljaa. Ja musiikki niillä tietysti oli tosi laadukasta ja sitä piti soittaa kovalla.
Meidän juhannus sujui lähinnä grillaillessa, saunoessa, hieman juodessa ja pelaillessa. Iekkukin kesti pariskunnan kanssa mökkeilyä oikein hyvin, tai sitten se osasi hyvin peittää tylsistyneisyytensä. Se naureskeli vaan, että oli hyvä lähteä meidän kanssa, kun oli mukana vaimo ja mies, joten ei tarttennut itse tehdä mitään kun minä tein naisten ja Antti miesten hommat. Kivvaa oli kuitenkin.
Tänään sitten ajeltiin kotiin. Huomasi kyllä, että oli paluuliikenne menossa, sillä melkoisessa letkassa autoja ajeltiin osa matkaa. Ja taivasteltiin motoristien ajoa, melko riskialttiita ohituksia nähtiin ja ajonopeudetkin oli aika hurjia toisilla. Noh, perille päästiin onneksi vahingotta, eikä tosiaan onnistuttu telomaan itseämme kukaan tuolla reissulla.
Huomenna sitten pitäisi taas jaksaa aloittaa uusi työviikko. Kaikenlaista pitäisi ehtiä hoitaa tälläkin viikolla, ainakin käydä vakuutusyhtiössä hakemassa selvitys mun vapaa-ajan matkustajavakuutuksesta ja ottaa siihen lisäksi tavaroille vakuutus, viisumia varten siis. Kun sinne Pietariin käy elokuussa tie. Parturissakin ajattelin käydä, jos vain mitenkään ehdin ja saan ajan. Tekis mieli leikata jonkin verran lyhkäisempi tukka, sellainen pörrötettävä pitkähkö polkkatukka suunnilleen. Vähän piristystä ja kesätukkaa. Ja lauantaina pitää sitten hieman juhlistella vanhentumista. Oikea päivähän on sunnuntai, mutta lauantaina toki helpompi juhlia. Sitä odotellessa.
Mutta josko tässä nököttäisi sohvalla vielä tovin ja odottelisi että Antti pääsee kotiin. Se raasu joutui vielä Ouluun päästyämme lähtemään viemään auto pois takaisin Sieviin isällensä. Ja tulee nyt sitten junalla pois.
Kesäkuu jo lopuillaan ja kesä ei tunnu vielä oikein edes ihan kunnolla alkaneen. Taaskohan tää lipuu ihan käsistä huomaamatta koko kesä? |
|
|
| Kesäloma |
[Jun. 13th, 2007|10:55 pm] |
| [ | mood |
| | väsy mutta leppoisa | ] |
Lomalla ollut viikon, vielä muutama päivä jäljellä. On se vaan mukavaa tämä lomailukin välillä, vaikka näin lyhyessä pätkässä tuntuu että mitään ei ehdi tekemään mitä haluais. Mutta onhan tässä sitten kesä muuten aikaa, vaikka arkipäivät töissä pitääkin kykkiä.
En oo päivittänytkään hetkeen, joten mitähän sitä on tullut touhuttua. Ainakin kesämökillä käytiin Antin ja äitin kanssa ja siellä oli mukavaa, kuten aina. Säätkin muuttui juuri silloin tosi kesäisiksi ja siellä oli mukavan lämmintä touhuilla. Ainut vaan että pieni kesäflunssa mua vaivasi siellä ollessa, mutta ulkona ollessa se ei vaivannut niin pahasti kun sitä ei aatellut. Tarjettiin nukkua oikein hyvin "leikkimökissä" Antin kanssa vaikka yöllä olikin melko viileää. Toivottavasti ehtii vielä kesäkeleillä uudestaankin mökkireissulle, siellä sitä vaan jotenkin rentoutuu ja mieli lepää.
Lomalla oon hoitanut asioita; käynyt silmälääkärissä, sen johdannaisena pistänyt tilaukseen uudet silmälasit, koittanu vähän hoitaa gradujuttuja. Viime viikonloppu oltiin Sievissä/Nivalassa ja lauantaina oltiin Antin lapsuudenkaverin häissä, jotka sujui oikein mukavasti. Paitsi että Antti meni saamaan sukkanauhan ja siitäkös ne siellä innostuivat, notta millonkas sitten meidän häät. En hennonnut sanoa, että eh, jos joskus mennään naimisiin niin tervetuloa sitten Oulun maistraattiin... että kirkkohäitä ei ole eikä tule ja muutenkaan häät ei tule olemaan siellä suunnalla, jos sellaisia ylipäätään tulee olemaan. Mutta hirvittävää aina joutua kohtaamaan tuollaisia odotuksia kun täällä omassa elämässä saa elää ihan rauhassa toisen kanssa ilman että kukaan kyselee jotain virallistuksia suhteelle.
Nyt on kyllä menossa sellainen vaihe, että ihan jatkuvasti kuulee omasta lähipiiristä joko vauvauutisia tai naimisiinmenouutisia. Ollaan tultu kai siihen ikään, että se aloilleen asettuminen ja perheenperustaminen on suurimmalle osalle jo hyvin ajankohtainen asia. Itselle ei niinkään, paitsi tietysti sitten niitten läheisten kautta, joille se on. En vaan kaipaa sellaista, vaikka eihän sitä voi koskaan sanoa koskaan. Toistaiseksi on ihan hyvä kuitenkin näinkin.
Hääreissulta jatkoin yksinäni sitten Tampereelle moikkaamaan siskoa ja kavereita. Oli mukavan leppoisa reissu kun ei ollut mitään ennakkosuunnitelmia. Sunnuntai-ilta meni katsellessa yleisurheilukisoja ja maanantaina kävin moikkaamassa Katia ja Tinka-tytteliä. Käytiin kävelyllä Pyynikillä ja olihan se Tinka jo iso tyttö verrattuna edelliseen näkemiseen, juttelikin jo jotakin. Ensin kauhistutti kun päikkäreiden aikana olikin ilmestynyt outo täti olkkariin ja sitten kun piti lähteä bussiin niin meinaskin jo naama mennä mutrulle, että nyt se menneeki jo pois. Mutta ihanaista oli nähdä Katia, kun ei olla nähty aikoihin ja kaikenlaista tapahtunut välissä. Se on niin mukavaa, että elämässä on ihmisiä, joiden kanssa vaan aina on luontevaa jutella ihan mistä vaan, vaikka yhteydenpito on erinäisten elämäntilanteiden takia aina joskus turhankin satunnaista. Sitä se ystävyys kai parhaimmillaan juuri on, siis ei satunnaisuutta, vaan sitä luontevaa oloa ja ymmärrystä.
Kävin myös shoppailemassa siskon johdolla. Se on hyvä myymään toisille kamppeita, kun itselleen vaikeampi löytää, pitkä, hoikka ja urheilullinen kun on. Mutta mulle löydettiin ihan kiitettävästi juttuja, vaikka shoppailtiin ihan vaan Nokialla. Sitten vielä ennen lähtöä kävin Mirkan kanssa kaffilla. Junamatka oli horroria, pendolinossa haisi ihan hirveälle (en tiedä johtuiko ilmastoinnista vai vierustovereista?!) ja läppärin hiiri päätti temppuilla, joten piti buutata konekin pari kertaa matkan aikana eikä siten oikeen tullut graduhommista juuri mitään. Pitäs nyt taas ylittää joku kynnys sen kanssa, että sais aikaseksi muutoksia, mutta jospa mää huomenna menisin taas käymään yliopiston kirjastolla vähän tekemässä artikkelihakuja niin sais lissää materiaalia. Yhen termin mää sinne omin yhestä suositellusta väikkäristä, siis lainasin tietysti, en ominut toisen termiä omaksi.
Puuh. Olipas tämä päätön entry, mutta jottain päivitystä etes. Vois kömpiä tuonne pehkuihin, että jaksaa huomenna olla reipas tyttö. Tällä viikolla pitäs käydä varaamassa Pietarin matkakin, kun sinne niillä elokuussa olevilla muutamalla vapaapäivällä olis tarkotus matkata Maritan kanssa. Ihanaa päästä edes jonnekin ja vaikka vaan pariksi päiväksi!
Mutta nyt unta ja kohti viimeisiä lomapäiviä. |
|
|
| Humm |
[May. 19th, 2007|09:51 am] |
| [ | mood |
| | aaamupöhnä | ] |
| [ | music |
| | Jonna Tervomaa - Kaiken se kärsii | ] |
Hohhoi. Eipä oo tullu kirjoteltua kauheasti, vaan eipä ole mitään ihmeellisyyksiä tapahtunutkaan. Elämä rullailee ihan mukavasti ilman sen kummempia mutkia matkassa.
Ärsytyksen aiheena on lähinnä ollut tuo sää. Ihan kiva kun sataa, että luonto pääsee kasvamaan, mutta vois oikeasti tulla jo vähän kesäisemmät kelit. Nytkin kun kattoo ulos niin syksy tulee mieleen eikä kesä ollenkaan. Ja mulla on reilut 2 viikkoa enää kesälomaankaan. Onpa mahtavaa olla lomalla jos tämmöset on säät. Hmph. Mökillekin pitäis mennä parin viikon päästä, mutta sielläkin on melko ankeaa jos on kylmää ja märkää vaan. Onneks sentään päämökin saa lämmitettyä ettei tarvi väkisin paleltua, mut mieluummin nukkuis "leikkimökissä". Äiti oli käynytkin eilen vähän ennakkoon katteleen miltä siellä näyttää talven jäljiltä, mut kaatamalla oli satanut ja ollut koleaa, niin ei sekään viitsinyt yöksi jäädä, kunhan vähän ennakkoon siivoili ja tuuletteli talven tunkkaisuutta pois.
Onkohan tämä yks merkeistä, mistä tietää että on tulossa vanhaksi? Kun mökkeily alkaa kiinnostaa joka kesä enemmän, eikä sen sisältö painotu enää semmoseen yltiöpäiseen juopotteluun ja remuamiseen mitä aikaisemmin? Siis toki on kiva tissutella siideriä siinä touhuamisen ohessa, mutta enemmän kaipaa sitä rentoutumista, saunaa, puuhastelua luonnon keskellä. Onneksi tässä on ainakin 3 mökkireissua nyt tiedossa ja kaikki vielä eri paikkoihin. Tuolla omalla mökillä nyt voisi koettaa ehtiä käydä muutenkin kuin tuossa kesäkuun alussa. Juhannuksena kutsuu Ruka, kun yksi kaveri sai sieltä varattua työpaikkansa kautta mökin ja ollaan pienellä porukalla kai sinne menossa viettämään juhannusta. Ja sitten vielä heinäkuulle suosi arpaonni mua PSSY:n mökin/huvilan kohdalla niin sielläkin on mukava käydä, en ole ennen (yllättäen..) siellä käynytkään, mutta tulevaisuudessa sitten varmaan vaikka useamminkin. Se on tuossa niin lähelläkin, kun on Virpiniemessä päin.
Oon ihan ylpeä itsestäni, että olen saanut ylläpidettyä jonkinmoista liikunnallisuutta tässä kevään mittaan. Tunnetusti kun en ole mikään himourheilija niin se on multa jo ihan saavutus että oon sen vähintään pari kertaa viikossa saanut pidettyä ja tosiaan käynyt liikkumassa niin että hiki lentää. Painossahan tuo ei näy yhtään mitenkään (paitsi että ehkä se vaan nousee), mutta olossa kyllä ja varmaan ajan mittaan jotenkin myös olemuksessa ja ehkä myös sitten siinä painossa. Olennaisin tarkoitus ei olekaan laihduttaa (vaikka se muutama kilo saisikin lähteä), vaan se, että saisi edes jonkinlaista peruskuntoa pidettyä yllä että jaksaa paremmin puuhastella. Tosin alkaa heti tulemaan vastaan tämä, että "urheilija ei tervettä päivää näe", kun vaikka miten tekisi oikein liikkeet ja panostaisi venyttelyyn niin ainahan tuo johonkin sattuu. Nyt kyllä luulen, että tämä toisen jalan vaiva liittyy kenkiin. En oo varma vaan johtuuko se mun junppakengistä vai mun normaalikäytössä olevista kengistä, kun molemmat on aika uudet niin voi olla ihan tottumisvaivaa vielä. Saas nähdä.
Tein uskaliaan teon ja lähestyin graduohjaajaakin pitkän hiljaisuuden jälkeen. Maanantaiaamuna pitäis viedä sille tämänhetkinen tekele näytille ja keskustella vähän ja koittaa saada siltä apua, että tämä homma nyt oikeasti etenis ja että sais vähän suuntaviittoja että mitäkä sitä seuraavaksi tuolle kakkakikkareelle oikeen tekis. Soopaahan se on koko homma, mutta haluaisin silti sen nyt vaan joskus käsistäni. En ollenkaan oikein osaa arvioida missä tilanteessa tuo projekti on, joten siksikin lienee hyvä käydä juttelemassa, palautuu taas maanpinnalle ja realiteetteihin.
Se on muuten hassua miten nopeasti sitä tottuu toisen jatkuvaan läsnäoloon. On ihan urvelo olo ja nukuin tosi levottomasti, kun oli koko sänky yksin käytössä. Antti on poissa koko viikonlopun, kun sen piti lähteä Sieviin/Nivalaan kun on yhden sen lapsuudenkaverin polttarit tänään. Itse ajattelin tänään viettää mukavaa päivää (vaikka sää koittaakin masentaa) ja käydä kaupungilla pyörimässä (pitäisi katsella vähän varusteita tuon polttarisankarin tuleviin häihin, joihin niihinkään ei oo enää kuin jokunen viikko), käydä ulkona syömässä jotain hyvää ja illalla käydä kattelemassa vähän millainen meno on Supergutissa. Ja treffata siinä ohessa ihmisiä tietysti. Toivottavasti päivästä tulee kiva. Kai siitä tulee jos vaan päättää.
Mutta nyt. Maha alkaa kuulostaa pelottavalta, joten sille pitänee antaa kahvia ja leipää. Eli aamupalahommiin. |
|
|
| Kahvia nääs |
[Apr. 16th, 2007|10:49 am] |
| [ | mood |
| | leppoisa | ] |
| [ | music |
| | The Ark - Little Dysfunk You | ] |
Vapaapäivä ja on maanantai. Luksusta. Meikäläisen talviloma oliki sitte tässä (=perjantai ja tää päivä vapaata töistä).
Kävin talvilomallani aurinkolomalla etelässä. Siis Tampereella. Siellä oli ihan kesä, eilenki oli +18 varjossa kun piti lähteä kotiin. Vaikka olikin ihan kiva jo tulla kotiin, ei siinä mitään.
Reissu sujui mukavaisesti, perjantaina olin kolmen kieppeillä iltapäivästä perillä ja siitä sitten siskon luo Nokialle, illaksi kaupunkiin ja parille vanhan lukioystävän Niinan kanssa Artturiin, josta itse jatkoin YO-talolle kattoon kahvilan keikkaa. Vaikka joutalon lippumies ei meinannutkaan päästää mua sisälle, kun sillä oli joku luetunymmärtämisongelma eikä se osannu lukee mun nimeä listasta. Onneks Riikonen pelasti kun soitin sille ja pääsin nauttimaan keikasta.
Aamulehden toimittaja arvosteli perjantain keikkaa siitä, että siitä puuttuu zen, vaikka jätkät hoitaakin hommansa kunnolla. Nojaa. Kyllä se minusta oli ihan taattua zeniä, vaikkakin melkoinen hittikimara höystettynä älyttömällä kohkaamisella (Samuli tippui lavaltakin), mutta mikäs siinä jos homma toimii. Itselle perjantain keikan loppu oli vähän antikliimaksi, kun en noista Helvarin hittibiiseistä (Eipä tiennyt tyttö, Mies jonka ympäriltä tuolit viedään) niin suunnattomasti perusta, mutta en antanut sen liiaksi häiritä. Keikalla oli paljon keskustelufoorumin tyyppejä, joita oli ihan kivaa nähdä eikäpä tarvinnut sitten itsekseen heilua. Keikan jälkeen katosin heti seuraavaan yöbussiin ja nukkumaan Nokialle, koska en viitsinyt alkaa kiskomaan kännejä enää siinä vähän ennen kahta yöllä, ihan lauantain jaksamustakin ajatellen. Vaikka oli mua kuulemma sitten kaipailtu, mutta ihan hyvä näin, ois saattanut olla tuskallinen lauantai jos ois jatkoillut muiden mukana.
Lauantaina sit tuli käytyä tutustumassa Lempäälän Ideaparkkiin (Suomen suurin ostoskeskus tai jotain sinnepäin vissiin). Meni siellä useampi tunti siskon kanssa suhatessa, vaikka ostoksia ei pahemmin mukaan tarttunutkaan. Kengät ja jotain hiusjuttuja Hairstoresta. Sitten kiireellä takas Nokialle vaihtaan kamppeet ja vähä siistiytyyn että ehti kuudeks Tampereelle miitingiin foorumityyppien kans ja syömään. Oli muuten siistiä kävellä lauantain alkuillasta Hämeenkatua kun arska paisto, itse söi tikkaria ja puhelin soitti Cyndi Lauperin Girls just wanna have funia. Nauratti ja ihmiset katto ku väkisinki sitä rytmittää askeleensa aina korviin soivan musiikin mukaan.
Pizzeria Napoli tarjos massiivisia pasta-annoksia. Sitä oli oikeasti kaukalollinen eikä siitä jaksanut syödä kuin ehkä puolet, vaikka oli suunnaton nälkä. Nylander kunnioitti miittiämme läsnäolollaan ja sai monet foorumin faneista todella iloisiksi (tai siis kaikki tietysti niistä jotka paikalla olivat). Siitä sitten Pessin ja Elinan kans Semaforiin yhdelle (moikkaan Mirkaa, joka oli siellä töissä ja jekkubattery makso vaan 3,5 euroa! Ennen kahtatosta.) ja sit Klubille ootteleen keikkaa. Seurattiin keikkaa lavan sivusta tällä kertaa, dj-kopista kun Pessi valokuvas ja me Elinan kans haluttiin nähdäkin jotain eikä ois oikeen saatu yleisöstäpäin hyvää paikkaa sillon. Oli myös kiva kattoo Viltsun työskentelyä, kun sillä oli se uus massiivinen pöytäkin millä se teki hommia. Pelottavalta vehkeeltä näytti se. Ja oli hauskaa saada uus näkökulma bändin keikkaan, kun kuitenki pääsääntösesti on tullu kateltua siellä yleisössä. Lauantain keikka oli setillisesti ainakin mua henk.koht. miellyttävämpi ja menokin tuntu yleisössä olevan ihan kohdallaan.
Keikan jälkeen sitten sitä perussettiä, vähä alkoholia ja hengailua. Se on kumma, että vaikka vuosia on "roikkunut" bändin mukana, niin aina sitä törmää uusiin ihmisiin takahuoneissa. Että terveisiä vaan Maakolle jos satut lukemaan tätä taas joskus oululaisjuttujen toivossa :)
Viikonloppu oli siis onnistunut. Pitkästä aikaa tuli keikoilla ja niiden jälkeen sellainen olo, että muistaa taas miksi kahvila on niin erityislaatuinen juttu itsellekin, vaikka se alkuajan armoton fanittaminen onkin muuntautunut jossain määrin "perheenjäsenyydeksi". Niin että kiitos vaan kaikille asianosaisille siitä että oli kivaa.
Sunnuntaina sitten vielä leppoista löhöilyä siskon sohvalla ja mielettömän hyvää lohipastaa. Sitten pitiki lähtee taas matkaan ja ennen junaan hyppäämistä käytiin vielä Mirkan kanssa perinteisillä jäätelöannoksilla Cine Atlaksessa. Hyvvää oli.
Junamatka oli arsesta kun mun kanssa samaan 4 paikkaan ja viereiseen 4 paikkaan tuli jotain voimistelukersoja. Tottakai ne oli siinä Ouluun asti. Ahistaa aina muutenki jos se 4 paikka on täys ku ne on aika ahtaita mutta sitte vielä että ne mölisee. Kuuntelin koko matkan musiikkia, mutta silti kuului läpi niitten jutut. Oisin voinu haluta nukkuakin matkalla, mutta ei väkisin.
Mutta. Se siitä ja tulipahan tehtyä. Tässä pitäs nyt sit lähtee käyttään vapaapäivää hyödyks kaupungille, labrakokeisiin ja alkuillasta sitten kuntoilemaan. Huomenna paluu arkeen ja takas töihin, seuraava loma sitten kesäkuussa. Mut onneks ens lauantaina on tuparit, joten jotain mitä odottaa! |
|
|
| Sittenkin! |
[Feb. 27th, 2007|06:50 pm] |
| [ | mood |
| | hämmentynyt | ] |
Huhhuh, kylläpä piti taas jännittää urakalla. Oli hirveä työpäivä kun kokoajan vaan ootti että kuulispa jo.
Ja sitte ne piti reilusti yli kahden tunnin kokouksen, eikä kukaan sen päätyttyä tullut sanomaan mitään. Sitten jostain kuultiin, että asiasta keskustellaan vielä eikä kukaan oikeen sanonut että milloin tai miten asia etenee. Ehti tulla jo hermostus kun mietin vain, että huomenna on viimeinen työsopimuksen voimassaolopäiväkin.
Lopulta mun pomo nappasi päätoimittajaa hihasta ja sitten se tuli just kun työaika loppui, sanomaan että ovat aikeissa minut ottaa. Jei! Suullinen sopimus todistajien läsnäollessa lienee riittävän sitova, vaikkei nimi vielä paperissa olekaan, eli vakituinen paikka on minun. Tuli tosi hyvä mieli etenkin siitä, että mun oma esimiesnainen oli niin iloinen että se ihan halasi minua. Päätoimittajaa en sentään halannut, kättelin vain.
Aika outo olo, ei oikeen pysty tajuaan. Johtuu ehkä myös siitä, että stressin ja jännityksen laukeaminen aiheutti pääkipua ja kurkkukipua eli on ihan pöllähtänyt olo. Huh. Huomenna sitten kaikkia käytännön asioita, mitä vakkarisopimus tuo muassaan. Ja pitää kai sitä liittoonkin liittyä, nyt kun on oikea työläinen. |
|
|
| Tuntemisjuttuja |
[Jan. 23rd, 2007|05:31 pm] |
Seuraan muita ja laitan kans tämmösen, että jos joku ees viittis tehhä:
(2 Points) Nimeni:
(6 Points) Sukunimeni:
(4 Points) Kehen olen rakastunut:
(1 Points) Missä tapasin hänet:
(4 Points) Arvaus toisesta nimestäni:
(1 Points) Missä olen töissä/koulussa:
(3 Points) Mitä pelkään:
(2 Points) Poltanko:
(3 Points) Juonko:
(1 Point) Onko minulla sisaruksia:
(2 Points) Montako:
(2 Points) Mainitse yksi lempipuuhani:
(1 Point) Kuinka monta lävistystä minulla on:
(3 Points) Millaista on mielimusiikkini:
(4 Points) Olenko ujo vai ulospäinsuuntautunut:
(3 Points) Olenko "kapinallinen" vai noudatanko sääntöjä:
(2 Points) Lempivärini:
(3 Points) Mainitse jotain mitä vihaan:
(4 Points) Yksi taitoni:
(4 Points) Puhelinnumeroni (ei saa katsoa kännykästä!):
(4 Points) Millaiset kengät minulla on:
(4 Points) Onko minulla lemmikkejä:
(2 Points) Ketä tapailen tällä hetkellä:
(5 Points) Kauanko olen tapaillut häntä:
(5 points) Kuinka pitkä olen:
(5 Points) Mikä on huonoin tapani:
(5 Points) Mitä ottaisin mukaan autiolle saarelle?: |
|
|
| Joulu meni jo |
[Dec. 26th, 2006|07:23 pm] |
| [ | mood |
| | ihan jees | ] |
Joulunvietto suoritettu tämän vuoden osalta.
Olin Tyrnävällä lauantaista tähän päivään. Tuossa iltapäivällä busseilin takasin kaupunkiin, kun myöhemmällä bussilla ei ois päässy enää tavaroiden kans lähimmälle bussipysäkille keskustasta. Ihan kiva näin, ehti tässä vähä pyykätä ja muuta kotona sitten.
Joulu sujui rauhallisesti enimmälti. Sisko ja sen mies oli meillä viikonlopun, mutta lähtivät aattona iltapäivästä ajeleen siskon miehen mummulaan Ranualle. Sillä on siellä teräsmummo, jotain lähempänä 80 ikävuotta käsittääkseni ja asustelee yksin 30 km Ranuan keskustasta vielä. Soutaa kesäsin ite kalat järvestä ja sitä rataa. Veli ja sen vaimo tuli sitten jouluaterialle aattoiltapäivällä ja viipyivät iltaan, jonka jälkeen meillä kävi joulupukki. Tai siis ei oikeasti käynyt, mutta jaettiin äitin kans lahjat ja availtiin ne. Olin ollut kyllä hirmuisen kilttinä tänä vuonna, kun sain paljon enemmän lahjoja kuin osasin odottaakaan. Kaikenlaista käyttökelpoista keittiötarvikkeistä vaatteisiin.
Eilen meinasin kyllä kuolla tylsyyteen. Olin nukkunut aaton ja joulupäivän välisen yön huonosti ja vähän ärähdin äitille. Sitten väsytti ja oli kiukkunen olo ja tylsyys eilen, tuntui ettei mitään tapahtunut koko päivänä, mutta se sitten paranikin iltaa kohtin kun muitakin tylsytti ja monen mutkan kautta sitten päädyin käymään parilla paikallisessa uusiotyrnäväläisen kirjastotätikollegan kanssa. Oli mukava piristys iltaan, vaikken yleensä niin innostunut noista paikallisista olekaan (ihmisistä tai baareista).
Tänään ei sitten muuta ehtinytkään kuin syödä ja vähän lukea kirjaa ja pakata kamppeet ja lähteä. Onneks sisko ja miehensä vielä menivät täksi yöksi paluuajomatkallaan piipahtamaan äitillä, niin sille ei iske yksinäisyys siellä niin pahasti heti.
Huomenna alkaa arki taas, joten tapaninpäivän baareilu jää välistä itseltä. Ei siellä numerossa kyllä ole yhtenäkään vuonna niin ihmeellistä ollut, tungosta ja ihmisiä, sitä samaa. Ettei niin älyttömästi harmita, vaikka ihan kiva oiskin ollut ehkä mennä. Huomenna kuitenkin pitää vielä töiden jälkeen jaksaa hoitaa monenmoista asiantynkää, joten parempi näin. Koko loppuviikon piteleekin hoppua kun on asioita hoidettavana töiden lisäksi ja perjantaina pitääkin hypätä töiden jälkeen junaan ja matkata maakuntaan, jossa pitää osallistua häihin lauantaina. Sunnuntaina takasin uudenvuoden viettohon kaupunkiin ja sen sellaista.
Mutta nyt vois lähtä katsomaan onko pyörä kunnossa joulun jäljiltä tuolla ja poljeskella kaupunkiin vastaan kun Antti tekee comebackin kotikotoaan joulun vietosta. |
|
|
| Laatuaikaa |
[Dec. 15th, 2006|09:51 pm] |
| [ | Current Location |
| | koti | ] |
| [ | mood |
| | tyytyväinen | ] |
| [ | music |
| | Dido - All You Want | ] |
Uh.
Maha täysi.
Vietän laatuaikaa itseni kanssa täällä kämpillä. On ollut tosi rankka ja pitkän tuntuinen ja väsyttävä viikko, jonka päätin vielä tungoksessa marketeilla asiointiin ja sen jälkeen piti vielä jaksaa siivota edes jossain määrin tätä läävää. Sain sentään imuroitua tavallista tunnollisemmin ja pestyä kylppärin, tiskattua ja pestyä pyykkiä.
Tästä reippaudesta johtuen päätin palkita itseäni ja kokkailin tuossa kananrintafilepihvejä, lohkoperunoita ja Via:n (valmista) parmesankastiketta. Huhhuh, kun tuli maha täyteen kun oli pakko syödä paljon kun oli niin hyvää, vaikkei suurempia kokin taitoja vaatinutkaan. Niin ja ostin sieltä marketeilta mm. Alkosta pienen valkkarin, niin että sain 2 lasia viiniäkin ruoan kanssa.
Oon siis pikkujoululeski viikonlopun ajan ja siksikin täällä laatuaikaa itsekseni viettelen. Antilla on tänään työpaikan pikkujoulut ja huomenna ne amigatyyppien yhteiset. Ei kyllä sinänsä haittaa, ihan mukavaa olla itsekseen välillä ja kun tämä on ollut oikein leppoisa ilta (jos ei lasketa sitä siivoamisen vitutusta, mutta nyt jo helpottaa kun on siistimpää ja se on ohi taas hetkeksi!). Nauttis vielä esimerkiksi siiderin tai pari ja sitten menis nukkumaan kun alkaa jo väsyttää melko rankasti. Huomenna pitää jaksaa olla heti aamuseltaan reipas, että ehtii iltapäiväksi jo kaupunkiin.
Kolmen maissa pitäisi siis olla jo kaupungissa, suunniteltiin kirjastotäti-tyttöjen kanssa että käydään yksillä torin jossain ravintelissa ennen pikkareita, koska siellä on kuitenkin melko jäyheätä ainakin aluksi eikä siellä ees saa ilmasta viinaa. Mutta ruokaa saa! Ja luottamus on kova että hyvääkin sellaista. Parempi ollakin!
Sitten jatkoilemaan ja vaikka aiemmin innostus ei ollut kovin korkealla kyseisen illan kohdalta, niin eilen se jotenkin kohottui kun Marjo kävi kylässä ja tajusin että sekin tulee sinne ja sitten Anu ja muitakin ja voi että! Voi tosin olla että se heti huomenna lässähtää kun tajuan, ettei kukaan tiedäkään kuka oon ja joudun väkisin änkeämään saadakseni seuraa. Vaikka en usko, kyllähän musta kaikki tykkää kun oon niin hyvää seuraa, eikö vain? :)
Eilen oli väsyttävä päivä mutta silti olin jotenki hyvällä tuulella kokoajan. Nyt elättelen vielä toiveita että voitan yhessä kisassakin, joka täyttäis yhden mun pitkäaikaisen toiveen ja hingun. Mutta siinä on varmasti porsaanreikä miks en voita, kuitenkin niiden sääntöjen mitä oli saatavilla, mukaan mun pitäis voittaa. Mutta senpä näkee sitten että miten käy.
Huh. Vuosi vaihtuu muuten kohta ja tuntuu jotenkin mullistavalta. Mää en oikeen tiiä mitä ens vuosi tuo tullessaan ja se voi olla Isojen Asioiden kannalta semmonen mullistavin vuosi pitkään aikaan. Vähän pelottaa, mutta enimmäkseen olen sinisilmäinen ja luotan siihen, että kyllä mulle aina jotakin järjestyy. Aina on järjestynyt.
Mutta. Lopetan jaarittelun, tyhjänpäiväisyyksiähän nämä kuitenkin enimmälti ovat. Pitäisi vielä paketoida pari lahjaa. |
|
|
| unetus |
[Nov. 28th, 2006|10:16 pm] |
| [ | mood |
| | löysä | ] |
Olen väsynyt. Väsymys johtaa ilmeisesti siihen, että minulle tapahtuuu typeriä asioita kokoajan, kuten että eilen lähdin töihin ilman silmälaseja ja huomasin sen vasta käveltyäni aika pitkähkön aikaa ulkona. Tai että tänään kompastuin töissä hiiren johtoon (kyllä, se on mahdollista!) ja kaaduin pitkin lattiaa. Onneksi sen näki vain yksi työkaveri ja säästyin myös henkisten vaurioiden lisäksi suuremmilta fyysisiltä vammoilta.
Positiivista:
- Ostin vahingossa melkein kaikki joululahjat kirjakaupasta ja ostamattomien varalle on ideoita; säästynen joululahjapaniikilta tänä vuonna!
- Ostin toisen etanapannun ja voin ehkä pitää taas joskus etanaillan ihmisille
- Kivoja keikkoja; Crash viime viikolla, PMMP ylihuomenna, Zen Café ilmaiskeikalla ensi tiistaina
- Pienen pieni opiskelumotivaation itu nostaa päätään
Negatiivista:
- ... ja se opiskelumotivaatio varmasti kaivautuu syvälle maan sisään ennen tammikuuta, kun ehtisin sitä käyttää
- Väsyttää hirmuisesti, eikä se tunnu olevan riippuvainen nukkumisen määrästä
- Epäergonominen könöttäminen koneella töissä, kotona ja Antilla alkaa näkyä; niskahartiaseutu jumittaa jatkuvasti ja tuo mukanaan megalomaanisia pääkipuja (hieroja-aika onneksi ensi viikolla)
- Työt loppuu muutaman viikon kuluttua
- Mulla on häiritsevissä määrin matkakuume, jolle ei näy parannusta, en tiedä minne matkustaa ja ennen kaikkea kenen kanssa (yksin en uskalla)
Aivot ei toimi enempää ja tämä näppäimistö on rasittava, joten menen suihkuun. |
|
|
| talvi tuli |
[Oct. 22nd, 2006|08:10 pm] |
| [ | mood |
| | okay | ] |
Oltiin viettämässä viikonloppua mökillä Kajaanin lähellä Tinpan ja Antin kanssa. Tinpan mökki oli se. Perjantaina lähdettiin töitten jälkeen heti junalla ja päästiin lopulta aika myöhään mökille perille, oli jo pimeää. Mutta saunottiin ja juotiin parit saunakaljat/siiderit. Nukuttiin hyvin ja lauantaina aamusta Tinpan sisko ja sen poikaystävä kävivät moikkaamassa meitä.
Ihanan rentouttava viikonloppu, kun sai olla ihan rauhassa, syödä hyvin, nukkua hyvin, saunoa puusaunassa ja olla nätissä ympäristössä. Eilen satoi lumi eikä se sulanut, vaan satoi tänään lisää. Oulussa on vaan vetisen loskaista ja räntää tipahtelee taivaalta, pöh.
Huomenna taas uus työviikko edessä. Huh. Nopsaan meni viikonloppu, mutta kerrankin se oli rentouttava, vaikka reissussa olikin. |
|
|
| kiirus |
[Oct. 10th, 2006|08:34 pm] |
| [ | mood |
| | kurkkukipuinen | ] |
Ei jaksa oikein mitään iltaisin. Viikonloppuisin on kovasti tekemistä, niin ku nyt viimeksi kun hyppäsin perjantaina suoraan töiden jälkeen junaan ja matkasin pääkaupunkiseudulle. Perjantai-ilta tosin meni leppoisasti, lojuin kaverin omppukoneen kanssa sohvalla ja sitten kuuntelin sen juttuja vähän kun se tuli hiprakassa työhyvinvointi-illasta. Kissatki antoi nukkua, paitsi että keksivät vesipulloleikin aamuyöstä. Onhan se jännää paukuttaa kaadettua vesipulloa sohvan runkoa vasten. Otin pullon pois ja loppuyö sujui rauhaisasti.
Lauantaina vähän shoppailua (ah, löysin syksy/talvisaappaat, mitä olen etsinytkin eikä olleet edes hirveän kalliit!) ja sitten illaksi tapaamaan zencafe.netin foorumin porukkaa, syötiin ja sitten tavattiin bändiä ja käytiin keikalla. Meidän osalta jäi jatkot välistä, mutta kun se nyt vaan sitten meni niin. Väsyttikin kyllä vähän liikaa. Ihan kiva silti näin :) hassua oli nähdä tyyppejä, joiden kanssa on keskustellut oikeastaan melkein mistä tahansa maan ja taivaan väliltä vuosikaudet netitse, mutta joista vain murto-osaa oli nähnyt ohimennen ehkä joskus jossain keikoilla. Ne oli silti kaikki ihan kuin vanhoja tuttuja, joita ei vaan ollut nähnyt pitkään aikaan. Ei ees ujostuttanut ja hyvin meni kaikki, vaikka sainkin hieman yllättäen ryhmänjohtajan roolin itselleni Nosturissa.
Sunnuntaina menikin sitten seitsemän ja puoli tuntia junassa, kun se myöhästeli. Onneksi oli eväitä ja lehtiä luettavaksi niin selvisin. Ja kotiin on aina kiva tulla. Nyt on sitten taas arki ja työt ja ilmeisesti taas joku hiton flunssa puskemassa päälle (miksi minä aina saan KAIKKI taudit?!), kurkku on kipeä nyt ainakin ja olen tänään aivastellut paljon. Toivottavasti vain pelottelisi eikä iskisi kunnolla.
Viikonlopulle on taas ohjelmaa, joskin perjantai menenee kotosalla, kun on iltavuoro töissäkin ja jos kerran olo on tämmöinen niin vois vähän ladata akkuja kun lauantaina ois montakin eri paikkaa, joissa pitäis ehtiä olla ja käydä. Ainakin kahteen olen ajatellut joutaa, kolmas jäänee sunnuntaille rääppiäistyyliseksi vierailuksi.
Että semmoista. Kiirusta pitelee, mutta töissä näyttää siltä, että jatkohommia ei varmaan vuoden vaihteen jälkeen meikäläiselle siellä ole, joten ehkäpä sitten sitä valmistumista vois taas pitää ajankohtaisempana. Tässä nykyaikataulussani mää en vaan ehdi enkä jaksa paljoa muuta kuin töitä, ellen aio luopua nukkumisesta ja siitä edes jonkinasteisesta sosiaalisesta elämästä, joka mulla nyt sentään on. |
|
|
| syksyä ja töitä |
[Sep. 28th, 2006|07:06 pm] |
| [ | mood |
| | lievästi paleltaa | ] |
Huh. Olenpa muka kiireinen kun ei ole tullut tätäkään päiviteltyä. Työt siis jatkuvat ja sitten iltaisin ei paljon muuta jaksakaan.
Tänään oli kyllä ankea aamu, piti käydä astmahoitajalla yths:llä Linnanmaalla ennen töitä ja aamulla oli synkkää ja märkää ja mulla oli mukana vaan kertakäyttösadetakki. Lisäksi takana oli huonosti nukuttu yö, koska Antin ja niitten kerrostalossa jotkut tappeli rapussa yöllä. Olivat sitten rikkoneet alaovesta lasitkin, huomasin aamulla. Hrrr, pelottavaa.
Olin kuitenkin ihan uitettu jo kun pääsin Linnanmaalle ja sitten piti vielä polkea töihin. Tietty sateen lisäksi tuulikin. Ei ollut siis kovin mieltäylentävä pyörälenkki heti aamusta. Sitten vielä koko päivä töissä märillä sukilla, kengillä ja housuilla. Inhaa. Onneks päivä itsessään meni nopsaan ku oli kaikkea tavallisesta päivärutiinista poikkeavaa. Ja yths-reissu oli sikäli kannattavaa, että sain varattua labra-ajan ens viikolla ja viisauden hampaiden poistoajan (joka kylläkin vasta marraskuussa).
Huomenna mennään Tyrnävälle moikkaan äitiä ja vissiin pitäs käydä paikallisessakin, kun yksi kaveri on muuttanu Tyrnävälle eikä oo uskaltautunut yksin paikalliseen seikkailulle, niin me luvattiin lähtä mukaan. Lauantaina piipahdus pottumarkkinoilla ja illaksi kaupunkiin (sunnuntaina taas töitä kirjastolla). Töitä, töitä ja töitä, mutta ei se haittaa just nyt, vaikka vähän väsyttävää onkin.
Nyt tuli kotiinkuljetuksena kotitekoisia korvapuusteja, joten menenpä keittämään teevettä ja syömään pullan. |
|
|
| navigation |
| [ |
viewing |
| |
most recent entries |
] |
| [ |
go |
| |
earlier |
] |
| |
|
|
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif){kind=small}
virpula's journal
hyvällä tavalla tyhjä